Tuulee

 Vaietessani äkillisesti saatan kuulla vielä hetken aikaa omien sanojeni kaiun - onttoudesta puheen ollen - ja olen heti niin valmis leimaamaan sen matkalipun minne tahansa tai vielä kauemmaksi päästäkseni kuulemasta kuinka tyhjä sieluni rummuttaa.

- - -

  Toisinaan elämä kulkee vimmatusti ja taaksensa katsomatta, tavalla joka kuljettaisi turvallisesti, varmasti ja nopeasti perille mihin tahansa hyväksyttävään päämäärään.

 Toisinaan, joskin harvakseltaan eikä lainkaan välttämättä, elämä seisahtuu sijoilleen: Kuolema, tyhjyys, suru, pelko - jähmettyneenä näihin, brutaalisti pysäytettynä, estettynä, vaiti. Tuskainen Stilleben, kauhun itselleen lojaali tasapaino.

Tämä on kiertokulku, sielunvaellus, elämän syklinen runomitta.

 - - -

Muistiin merkitsemisestä

 Sanat, on laskettava tarkoin kaikki sanat, ettei yksikään, joka minusta pääsee, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

 Olen laskeva myös tauot! Pitkä ja lyhyt merkki, perustavat aksioomat, nolla ja yksi, positiivinen varaus ja negatiivinen, mutta:

Kahden kaukaisen merkin välissä on nykyhetki, ainoa todella oleva, Das Ding an Sich, varjojen idea,  puhujan kieli ja mieli, foneettisen ilmaisun ensimmäinen liikuttaja

hiljaisuus


- - -

Isoa miestä paleltaa.

Minulla on kylmä. Lumi on maannut tänään maassa eikä vihmo vinhasti kun tuuli meni jonnekin muualle puhaltelemaan.

Minulla on kylmä.

 Kokoilen kahdelta eri pöydältä sekavaksi nivaskaksi puoliksi tai täyteen kirjoitettuja paperiarkkeja ja vihkosia, nitä on lähinnä kokoja A4 ja A5. Jostakin kuitenkin löytyy aina jokin pientäkin pienempi muistilappu tai A6, jolle on niin varmasti kirjoitettu tärkeitä asioita, että sekin on poimittava pinon keskelle. Sitten nostan pinkan jonnekin korkealle hyllylle tai survon pöytälaatikkoon, paikkaan jossa se ei ole ihan heti tiellä. Sitten aloitan saman neuroottisen ajatustenkasailun uusiin vihkoihin ja lehtiöihin.

 Yhtä hyvin voisin kirjoittaa koneella ja kaikki olisi muokattavissa, säilöttävissä ja esiinkaivettavissa ja järjestettävissä helposti. Kaikki alkoi jännetupentulehduksesta oikean peukalon hangassa - päätin antaa väsähtäneen jänteen levätä ja viettää vähemmän aikaa koneella - mutta kun sitten makasin sängyllä lueskellen tai istuin nojatuolissa jotakin puoliksi unohdettua mietiskellen, löysin aina kynän ja nämä vihot eikä tulehdus ole tästä ainakaan paranemaan päässyt.

On se kumma kun isoa miestä näin paleltaa.