Tuulee

 Vaietessani äkillisesti saatan kuulla vielä hetken aikaa omien sanojeni kaiun - onttoudesta puheen ollen - ja olen heti niin valmis leimaamaan sen matkalipun minne tahansa tai vielä kauemmaksi päästäkseni kuulemasta kuinka tyhjä sieluni rummuttaa.

- - -

  Toisinaan elämä kulkee vimmatusti ja taaksensa katsomatta, tavalla joka kuljettaisi turvallisesti, varmasti ja nopeasti perille mihin tahansa hyväksyttävään päämäärään.

 Toisinaan, joskin harvakseltaan eikä lainkaan välttämättä, elämä seisahtuu sijoilleen: Kuolema, tyhjyys, suru, pelko - jähmettyneenä näihin, brutaalisti pysäytettynä, estettynä, vaiti. Tuskainen Stilleben, kauhun itselleen lojaali tasapaino.

Tämä on kiertokulku, sielunvaellus, elämän syklinen runomitta.

 - - -

Muistiin merkitsemisestä

 Sanat, on laskettava tarkoin kaikki sanat, ettei yksikään, joka minusta pääsee, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

 Olen laskeva myös tauot! Pitkä ja lyhyt merkki, perustavat aksioomat, nolla ja yksi, positiivinen varaus ja negatiivinen, mutta:

Kahden kaukaisen merkin välissä on nykyhetki, ainoa todella oleva, Das Ding an Sich, varjojen idea,  puhujan kieli ja mieli, foneettisen ilmaisun ensimmäinen liikuttaja

hiljaisuus


- - -