I come like water, and like wind I go

Missä on tarkoitus, minä mietin, ja jatkan miettimistä, päämäärättä, heittäen mieleni liikkeelle. Shostakovichin 'Leningrad' taustalla soiden hamuilen otetta jostakin, mistä tahansa, en löydä tarkoitusta millekään ja siitä syystä koko ajattelemisen ja olemisen prosessi vaikuttaa kuin kuivahtaneen olemattomiin, rehevästä ja elinvoimaisesta kukasta nahistuneeksi ruohon rainaksi. Päämäärättöyyden korvaa joskus pätevä metodi, joka ikään kuin johdattaa tarkoitukseen automaattisesti vahingossa, mutta juuri tänään en saata löytää sellaistakaan, olen elähtänyt, elähdytetty, ajattelemisen ja tuntemisen ja tekemisen potentiaali haaskaan unohdettuna.

Miellän tämän sieluni talon raiskatuksi temppeliksi, autioituneeksi olotilaksi, olen hylätty, hylännyt itseyteni ja antautunut lipumaan hetkissä eteenpäin kuin tukki virrassa, virrassa, jolla ei ole tunnettua päämäärää vaan ikuinen juoksu. Pyörittelen mielessäni ajatusta runokokoelman viimeistelystä, mutta pian sekin saa minut voimaan pahoin kaikessa tarkoituksettomuudessaan ja mitäänsanomattomuudessaan - minulla ei ole mitään muuta kuin ontto ruumis, joka toimii turhaantuneen mielen vankisellinä. Jokainen ajatus alkaa heti synnyttyään tempoilla ja poukkoilla seinästä seinään osoittaen tällä tavalla omaa kipuaan ja olemisensa harhautumista.

Haydn, Symphony No. 92, Oxford

Kääräisen savukkeen pikakahvimukillisen mausteeksi. Ajattelin tehdä tänään en-mitään. Niin kuin kovin usein. Piipahdan nettidivarissa ja tilaan kirjan tai kaksi, vain tehdäkseni jotain muuta näillä sormilla. Piristääkseni ajatteluani. Käärin toisen. Haydn, Symphony No. 92, Oxford. Niitä päiviä, joina voi vain katsoa ja kuunnella. Tupakan tuhka vajoaa näppäinten väliin.

Hamuten

katson minne pajun lehdet menevät kosketuksen jälkeen
vihreä sametti on äkisti poissa ja kaikki unet
tämä ei ole totta, ja on tämä
nyt totta

kun odotus on täällä
auringon valaistessa elävät kasvit ja ruohon
näen itseni vaatteissa, sormet
luontoa kohti ojossa

ajattelen herätä, mutta
tahdon tuntea lehden verat
ja katsoa rauhassa lisää.

Mauri Kunnakselle elämäntyöpalkinto

Mauri Kunnas

Mauri Kunnakselle on myönnetty Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto, suurudeltaan 20 000 euroa. Osoite oli paras mahdollinen, mutta jään silti miettimään, että sinänsä mittavan palkinnon suuruus ei ehkä kuitenkaan tässä tapauksessa tee oikeutta Kunnaksen arvokkaalle ja kooltaan valtavalle työlle aiheen saralla. Olen kasvanut ja kasvattanut omat lapseni suuressa määrin Kunnaksen kirjojen oivallisella ja viihdyttävällä avustuksella enkä kykene arvioimaan tämän merkitystä nykyisille ja tuleville polville rahassa.


Omalla koiramaisella tavallaan Kunnas ansaitsisi juhlapäivänsä suomalaiseen kalenteriin jonnekin Runebergin päivän  ja Suomalaisuuden päivän välille. Nimeksi voitaisiin hyvinkin laittaa Koiramaisuuden päivä.

Yhytys

Minuun sataa räntää sisään
kaavin lunta sieluni seiniltä
ja pakotan aistini kahden kannen väliin
onnistumatta, minä
olen kivulias sotahuuto ja tuntosarvien kasa.

Epätasapaino

Toisesta minusta tulee kaikki ulos
toiseen minuun menee kaikki ja jää
asumaan ja mahtuu

status quo
humana

nollat ja ykköset
riittävät kuvaamaan kaiken

minä en anna kuvata minun.

Kaikki aistit

Peilillä on silmät, kello seinässä
takoo minuutteja minuun

kädestä kirpoaa muki
lattian graniittiin

posliininsirpaleet, jokainen niistä
antaa vihaiset aplodit
ikään kuin
olisin tässä jotakin enemmän kuin,
että välittäisin
ja silti

minä sain sinulta kaikki aistit.

Jos ei koskaan enää, niin tämän kerran vielä

Katseesi kantoi minulle asti ja kertoi mitä kerrottavissa oli. Imin sen silmistäsi ja olin velkaa jumalalle kukon. Huone käänsi seinänsä minuun ja alkoi puristaa minuuttani kasaan. En ottanut mitään vastaan, maalasin itseni peiliksi, näytin miksi olen tullut. Tuhat kukkaa ja terälehdistä tee, makea juoma. Jos ei koskaan enää, niin tämän kerran vielä: Minä näin tämän hetken ja asuin sen reessä, kaiken näkyvän ja nähdyn nimissä, minä asuin! Terveydeksi jokaisen tämä viini - minä päätän jäädä ilman, olen menettänyt järkeni, tämä on päätös!

Maalaan elämällä tämän

Että näkisin kaupungin, johon lensit, Reykjavikin kadut ja toisten ihmisten ystävät.                                         Istun huonossa tuolissa kirjaimia imeskellen.                                                                                              

Maalaan elämällä tämän,
ikävästä riippuville seinille.

Vuorovesi

Oksensit minulle viestin pulloon ja heitit sen mereen nukkumaan. Heräsin autiolta saarelta ilman vettä, löysin postisi ja join sen viimeistä tippaa myöten - mitä minä tein väärin? En tahtonut eksyä saarelle enkä anellut mitään sinulta. Olin saarella vahingossa eikä siellä ollut vettä, olin pakotettu vastaanottamaan Sinut.

Nyt kun me kuljemme kaksin, en tahdo muistella joitakin asioita, kuten tätä tässä, mutta sitten muistelen kuitenkin ja lopulta nukahdan katseesi varjoon.

Kirjasimista

Otettaessa käyttöön uusia fontteja tulisi ottaa aina huomioon nyrkkisääntö: "Se ensimmäinen oli hyvä ja luettava". Varmin tapa raiskata saitti on käyttää mahdollisimman hauskan näköistä, mutta lukukelvotonta fonttia.

                                                        x   x   x

Maan kaatuessa päälle elämässäseikkailija sitoutuu jäämään alle. Mietin. Hyvin oikeudenmukaista. Vaihdettuani kirjoitusalustan kannettavasta pöytäkoneeseen olen hieman ymmälläni, kannettavan surkealla ja kasaan puristetulla näppäimistöllä syntyi helpommin tekstiä. Ehkä askeettinen metodi onkin paras mitä tulee tekstin tuottamiseen. Taannoin muistan käyttäneeni - kylläkin jo USB-aikakaudella - PS2-näppäimistöä kirjoittamiseen sen näppäinten suuren koon takia, kirjoittaminen oli helpompaa. Alan ymmärtää, miksi moni kirjoittaja yhä suosii vanhanaikaista kirjoituskonetta. Tietokone verkkoineen harhauttaa kirjoittajan keskeisestä kaikenlaisille sivupoluille ja itse kirjoitusprosessi jää taka-alalle oheislaitteita ja fontteja asennellessa ja sosiaalista mediaa kolutessa.

Tästä on mennyt kieli

Yksi merkki, sana, lause...suusta päästettynä kieli saastuu, minä mietin, se imee mukaansa kaikki reunamerkitykset ja paskan, puhumisen inha kirous, jos kirjoittaisin mieluummin, kyllä, jos kirjoittaisin ja kirjoitan siksi tätä

jos viestin kieli on puhdas, sen voi ymmärtää kuin veden viestin janoiselle, saastunut kieli on rutsaa sanon, kieli kankeana kuivuudesta, kielellä sanon sanomattoman suoraan silmille, tästä on mennyt kieli toteaa jäljestäjä, ei liian kauan sitten

emme me pane merkityksiä kieleen, merkitykset periytyvät meistä kieleen ja kuulija panee merkitykset jokaiseen sanaan kuin istuttaisi kynttilän jalkaan, tätä me teemme kun puhumme, kynttilän vaha polttaa selkänahkaa ja intentio keihästää molemmat munuaiset, elän

on väärin ymmärtää sanoma, oikein on kuunnella ja nähdä, olla ymmärtämättä, ymmärtäminen on aina oletus ja ainoaa tervettä ymmärtämistä on tarkkailla olettaen ymmärtävänsä silloin kun jokin vaikuttaa selkeältä, liha taipuu rullalle suussa: merkki

näen linnut taivaaseen lentämässä, höyhenkeihäät kohti, ja vain kohti, kohti, taivaaseen sulkinensa ja nukkuvat kaikki silmät nähdäkseen tämän, nukkuvat, olettaen, olettamatta, liikaa.

Kadotus

Ruohoton nurmi kasvaa
kun ylensyönyt lintu putoaa
taivaalta

roskat nurmella sulavat
linnun raato maatuu siihen
ääneti

lohdulliset sanat
         poissa.

Suuntavaistoilu

Se, mitä kello on nyt, näyttäytyy minulle tyhjänä tilana katseen ja kellotaulun välissä, ei ole aikaa ellei ole intentiota

päätän elää kaikki hetket nyt
(aivan, herra Palomar)

tahdon suunta tämä tässä
eilen, huomenna nyt, hyväs-

                        -ti

Nurmella

Nurmella kukkien paritellessa kävelen minä
johtaakseni itseni harhaan

saadakseni olla minä vain

menen olen simpukka kuivun rantahiekassa, huudan
huudan
keuhkoista ilman suusta sanat

ja muut simpukat kuulevat minut

Miksi ei

Ääneti lupaan itselleni leikata oman lankani mieluummin kuin ojentaa sakset vieraalle. Typerä maisema saa minut huonolle tuulelle. Ja kaikki nämä ajatukset: Halut, himot, pelot, rienat...voiko mikään olla enää koskaan samoin kuin 18.9.1984 klo 14:52:12? Ja miksi ei? Tahdon olla ajan herra ja valjastaa vuodet, käyttää niitä kuin suurta määrää rahaa.

Ihmisen historia

Oh yeah, tullaan ja sitten vaan mennään pois vai

pelko menee hiuksia pitkin päähän ja sitten me näännytämme itsemme pois, omituinen prosessi ihmiselo, kädet ja jalat ja pään nuppu, olisimme kukkia jos olisimme kauniimman väriset

mikään vuori ei valloitu ajatuksen voimalla, mutta silti me olemme kärkkäät

ajattelemaan ja uskomaan ihan mitä tahansa vaaditaan, ja ihan vain että
                    kaikki olisi hetken meidän

rakentavat suurta laivaa tuolla, tiedän, laivalla purjehtivat pois kaikesta

mutta se laiva on kirottu laiva ja palaa aina takaisin kuin haamu, lopullinen lähtö ei tällä tavalla onnistu nyt ikinä

odottaa satamassa ihmistä ihmisen historian jokainen sivu ja kappale, jokainen


virke ja pilkku, etäiset huudot.

Lyhyt balladi aamusavukkeelle

Käsipäivää ja huomenta ovenkahvalle, siirryn tupakoimaan, yskä ottaa minut, minä otan yskän, savu rakentaa hetkellisen maiseman, puhallan sen tasaiseksi, tänään en aio tehdä yhtään mitään, edes ajatella.

Ihmisyyden topografia

Ihmisestä kasvaa jumalan tukka kun sen päästää irti ja antaa sen tehdä mitä tahtoo, ja tahtoohan se, ihminen, sillä on vapaa tahto, huutaa ihminen itse: "Minulla on vapaa tahto" ja sitten se menee ja vetää kännit ja paskoo lattialle, sellainen ystävä on ihminen, ja juoksee peuran kiinni ollakseen ihminen, traaginen raajojen mytty

minä olen ihminen ja katkarapu ja leijona yhdessä muodossa, tätä on siis olla ihminen ja kaikki sen persoonat, tätä, kailottaa vanhoja lauluja posket lommolla ja samalla puhallella aivoja ulos korvien kautta puristamalla nenä umpeen, ruumiin kaikki aukot avoinna ruumiin nesteiden juosta, tämä on rumaa alkukantaista lihaa, nesteen ja luun maaginen riitti

nousta barrikaadeille ja julistaa kaikkia sanomia yhtäaikaa, veisata ja nuolla ylipappien perseitä mansikkahilloon kastetulla kielellä ja ojentaa harjan varsi edellä ensimmäiselle vastaantulijalle joka on porvari ja joka vastaa kaikkiin kysymyksiin ahneesti, rikas on aina nälkäinen kojootti, syntymäkastitettu katuojaan yksi

imaista kaikki lautaset tyhjiksi yhdellä suulla ja laulaa kuin kameleontti - me menemme metsään tässä, reivatkaa purjeet meihin tulee suuri naisen kuva kaikkiin sisälle jos emme, tylytetty imisä, janoinen possu rusetti kaulassa lutkuttaa siantissit rusinoiksi ja kaikkialle laskeutuu ydinaseeton sienipilvi

me menemme metsään tässä

julistaa Leonardo ja astuu lohikäärmen rajusti takaa.

Varjot

Kuulen
               kuinka itket

Ei tässä kovassa maassa
       kasva muu kuin varjot.

Sydämet ovat olemassa.

Olemme hiljaiset
kun hetki koittaa.

Rivit

Tilasin nettidivarista Jarno Pennasen 'Rivit - Kootut runot'  ja jään odottelemaaan postimiestä. Kyseessä on yksi niistä kirjoista, jotka minun yksinkertaisesti Saarikosken 'Juomarin päiväkirjojen'  lisäksi kuuluu omistaa ja oivalsin tämän vasta eilen, kun jokin säe tai virke tai nettidivarin sivulla ohi vilahtanut kirjan kansi toi mieleeni Pennasen. Olin juuri haeskellut lisäinformaatiota 1922 Kalevalasta netin antikvariaateista saatuani sellaisen lahjaksi ja/tai palkkioksi - Kiitän nöyrimmästi vielä kerran!

Pennasen modernismi on kypsempää kuin monen myöhäisemmän runoilijan, sitä ei voi olla rakastamatta. Mietin tässä samalla josko löytäisin myös Mika Waltarin nuoruuden runot samaa kautta, kun kerran aikakauteen ajauduin.

Lisää sananlaskuja

• Parempi parru pillutta kuin puolukka oksalla.
• Rajansa rikkomisellakin.

Olemme kaikki kotoisin helvetistä

STOP TERROR

Olemme kaikki kotoisin helvetistä
tanner kirkuu tukka sojossa

- Laskekaa se ase maahan!

Tuopissa olut kiehuu
ja polttaa juomarin jokaista solua

- Mikä vitun ase?

Maapallo seisoo paikallaan
ja kaikkeus kiertää sitä suu irvessä

- Ottakaa se vitun ase siltä pois!

Kuluttamalla rahoitamme terrorismia
voimatta mitään

muuta.

- ...

Huoneista

Epäjärjestyksessä liikenne etenee kaupungin katuja. Astun sisään huoneeseen, jossa en vielä ole, pyytelemättä, hiljaa. Aistiakseni ja tunnustellakseni tyhjyyden, jonka sitten täytän, on tärkeää tehdä tämä. Huoneet on tehty kuin valokuva-albumit: Sinun on silmäiltävä kaikki sivut hahmottaaksesi kokonaisuuden, sillä tämän kokonaisuuden luonne osoittautuu usein hyvinkin yllättäväksi - jokin satunnainen aukeama saattaa rikkoa muuten rauhallisen ja tasaisen materiaalin poikkeavuudellaan ja kompleksisuudellaan.

Huoneen järjestys on suoraan verrannollinen katsojan mielen epäjärjestykseen: Jos minä pidän huoneesta, se usein sisältää paljon mielenkiintoista materiaalia vaikkei olisikaan suoranaisesti siisti ja tyylikäs. Hyvä maku ei ole läheskään aina liian prameileva ja äärimmäisen harvoin se sisältää posliinia sekä kiiltäviä metalli- ja jalometalliesineitä, pikemminkin kirjoja, maalauksia ja lehtileikkeitä, joita arvostan henkilökohtaisesti huomattavasti korkeammalle kuin modernia tai jotakin uudelleentuotettua vanhaa tyylisuuntaa, joka pikemminkin vaivuttaa flegmaattisuudellaan uneen kuin piristää tai tekee olon kotoisaksi.

Tässä huoneessa on peili, jossa olen minä tässä huoneessa, ja sitten piironki, jossa on pöytätaso ja sen alla vetolaatikot ja päällä umpipuisin ovin suljettavat hyllyt. Pidän piirongista, vaikka sen puupinta onkin peitetty paksulla öljymaalilla ja vaikka huone on suorastaan mauton sekoitus uutta ja vanhaa tarpeellista - todellakin, tarpeellista tavaraa, joka on yritetty naamioida tarpeettomaksi ja kuin vahingossa unohdetuksi, kuten hajanainen kasa vanhoja sekä uusia aikakauslehtiä ja kirjoja, muoviset sälekaihtimet ikkunassa, laitostyylinen jalkalamppu, puoliksi kotoisan ja puoliksi laitosmaisen oloisia tuoleja...televisio lisävarusteineen ja edelleen kaikkeen aiempaan sopimaton pöytä.

Peilistä näen itseni enkä ole ikinä oppinut pitämään tästä huoneesta riittävän paljon voidakseni sanoa, että pidän siitä, vaikka itse asiassa se miellyttääkin minua jonkin verran. Tämä kaikki on kiusallista, menen siis peilin luokse - peili on pieni ja huomaamaton sinänsä, mutta riittävän suuri peilatakseen - minkä jälkeen minun on kohdattava itseni ajassa, nyt. Tuoksun olkani yli huomenelle ja sanon kättäpäivää kaikile tunnelmille, otatteko minut syliin oi ajan orjattaret ja masturboitteko kylmän katseeni tuleen? Minä yllätän itseni kuin varkaan toisen ihmisen puutarhasta ja päätän pysytellä ulkona tästä huoneesta, kuunnella autonmottorien sointuja sekä sitä, kuinka muutama lintu jatkuvasti laulaa. Tyytyväinen? En ylen.

Lähtö

Sormesta kasvaa laser suoraan seinään
ravistan päällä keuhkoistani savun ulos
hiidenkivi, hapan omeletti, omnia munda mundis

mustat sukanpohjat haluavat koskettaa sormia

                                   plärään kuitit taskustani
mietin että omituista miten paljon ihminen ostaa
hullu hamsteri poskissa kahvinpurut ja katseessa hampaat

surgeon steals a ring

Briljantti papaya, hattu
kenossa täältä lähdetään

ei huvita liikahtaa-
 
-kaan.

Säteilyä

Onnellinen poika juoksee sammakko taskussa katua nurin;
auringonsäde lävistää pojan sielun,
           tulee ulos selästä kuin luoti
ja seivästää monta ihmistä lisää.

Pullakuski veivaa Fordin taskuun ja aamukahvi
menee monen ihmisen sisälle.

Kaikki nauravat hetken.

Tämä kaikki tapahtuu yhtäaikaa.

Minulla on aamu

Minulla on aamu
olemme kaikki hereillä

ja jotkut nukkuvat

piirrän aamunkoiton sanat suuhuni
rakentelen korttitalon perustukset ja sillan
päivän kävellä

Jos me emme nukkuisi lainkaan, minä mietin,
me maksaisimme yhteiskunnalle enemmän

ja kaikkialla olisi meluisaa aina, mutta
me nukumme silmät nurin kieli suussa sisällä

me nukumme kaikki halut pois ja paljon.

Mieli Kuvitusta

Tuhannen tuhatta turskattia
maisema ikkunasta on suoraan Hergén albumista
Syksyinen aurinko ja kaikki värit tussista

Nakutan tikkana puhekuplat ulkona kävelevien ihmisten
päiden päälle

Tämä on draamallinen seikkailukomedia
            jossa itkevilläkin on hauskaa.

Avituksia

Kaikki ihmiset asuvat kaupungissa
paitsi ne jotka asuvat maalla ja joilla on karjaa
kaupunkilaisilla ei ole karjaa koska
niillä ei ole kumisaappaita

Takaisinnielen logiikkani, syllogistinen obsessio
josta en pääse kuin tuhnuttamalla

Aamun kuulas kylmyys ottaa nousevan auringon syliin
ja kirjoittaa sillä tuhat ja kaksi monimielistä kertomusta

Sitten aurinko menee
korkealle ja ryhtyy puhaltamaan säteitä meille
tämän luusta veistetyn kaupungin uhoavassa syleilyssä

Puhallamme kaikki torveen yhtäaikaa vahingossa
huolimaton fanfaari valolle
  joka auttaa meitä löytämään autot parkkipaikoilta
ja näkemään kerjäläisten housut pilkottamassa poppanan alta

Kaikki ihmiset asuvat kuin ampiaiset ja laulavat hajamielisiä aarioita
              raiskaten karjaa lautasille
  ja aurinko auttaa niitä siinä.

Nipin napin

Helsinginkadulla toraisa kaksikko liki tappaa toisensa heittämällä sanoja silmiin.

Kirjoittajan ikuisuus

Kirjoittajan ikuisuus: Ensimmäisiä onnistuneita kahta sanaa tai ensimmäistä hyväksyttävää virkettä edeltävä kuolonhiljaisuus, jonka aikana voisi hyvinkin kuulla jonkin pienen objektin putoavan mielen lattialle; ja sen iskeytyessä kovaa pintaa vasten voi kuulla kaiun kimmahtelevan mielen seinästä toiseen, vailla muuta päämäärää kuin ikuinen liike ja tavoite toteuttaa objektin kaikki mahdolliset positiot tyhjän mielen sisällä laskemattoman ajan kuluessa. Tämä on hyvin pelottavaa. Saatan katsoa ulos ja nähdä lintuauran kokoilevan rivejään muodostelmassa matkallaan kohti etelää ja pakoon kolkkoa pohjoisen talvea ja kuvitella olevani yksi niistä vain päästäkseni eroon painajaismaisesta hiljaisuudesta ja paetakseni paperikammoa. Lintuna ottaisin paikkani ja menisin muiden mukana sinne, minne aina on menty.


Mutta minä en ole lintu enkä opportunistisen liikkeen automaattinen kannattelija, minä tarvitsen sanani ja virkkeeni tunteakseni olevani olemassa ja samoin tarvitsen kammoni aloitusta kohtaaan siitä huolimatta, että se saa minut kieriskelemään tuskissani oman itseluotttamukseni ja saamattomuudenpelkoni painiskellessa kovin tasaväkisesti keskenään kykenemättä mitenkään ennustamaan kumpi lopulta voittaa.


Tärkeintä tässä on itse luomisen prosessi. En valitse paperikammoa ja synnytystuskaa saadakseni tuotoksen ilmoille ja tunteakseni ylpeyttä sen (toivottavasti) nauttivan arvostuksen johdosta. Tärkeintä on löytää oma flow, päästä sisälle itse luomisprosessiin, voittaa pelot ja ylittää kaikki kynnykset ja sitten vihdoin nähdä, kuinka kirjoittaminen - tai mikä tahansa muu tapa luoda - on saatettu alulle; ja itse prosessissa kirjoitusaktin tuottama tyydytys onkin sitten vertaansa vailla, jumalallinen, haikea ja surullinen yhtäaikaa, jopa tuskallinen, mutta niin palkitseva.

Näkökanta

Ridha - "Silent suffering 3"

 Jokainen huonekalu on petollinen esine. Voit istahtaa tai seistä tai maata sellaisella ja sinut nielaistaan tai pureskellaan tai sulatetaan, kuristetaan hitaasti puristamalla ainetta ruumistasi vasten, mutta tämä kaikki on pelkkää pölyä ja tomua, todellinen akilleenkantapääsi on mieli - sen kautta sisällesi pääsee mikä tahansa ja miten tahansa, esiintyen aivan minä tahansa ja vain musertaakseen psyykesi pienempään tilaan kuin se mahtuu.

 Entä mikä on tämän merkitys, juoni, käsikirjoitus, the plot? Ei ole mikään suuri salaisuus, ettei tällä järjestelmällä - tai sen luojalla - ole mitään muuta tarkoitusta kuin luoda ja ylläpitää elämän verkkoa, jotta Suunnaton Kaikentakainen voisi nauttia jatkuvan fyysisen ja psyykkisen kuolemisen kehästä.

 Huudamme tai emme huuda, itkemme tai olemme itkemättä, kärsien kaiken takana jokaisen solumme viimeisin voimin, kärsimys on oivallinen orgasmi.

Ihmisen juuri

Kävelin metsään äkillisesti, suunnittelematta,
            sattumoisin
 saniaiset, nokkoset ja okaat sääriä nuollen
kun saapastelin pienen lammen
              ruohoiselle rannalle

pinnalla kellui korsia ja lehtiä
 ja siitä heijastuin minä itse silloin
          kun minä olin ihan pieni
ymmärsin äkkiä kuvani uudella tavalla
   
minä olin kaiken kaihon messias, kuvajainen
ihmisenjuuri

  verinaarmut pohkeissa,

         kauan olin siinä, ihan minä eikä
      kukaan muu.

Perseestä reväisty

Oman tekstin editointi on hanurista. Tunne lienee kovin tuttu monelle kirjoittajalle. Vihaan kajoamista mihinkään tuotokseeni, sillä jokainen teksti tuntuu sellaisenaan ainoalta oikealta, ei objektiivisesti oikealta tai valmiilta vaan subjektiiivisesti valmiilta, minun puutteellisen ja vajavaisen minäni henkilökohtaisesti kokonaiselta ja täydeltä tuotokselta. Täyttä skeidaa tai ei, se tulee minusta ja on osa persoonaani.

- Hei kaikki, väänsin just täydellisen tortun, tulkaa tsekkaan hei!

 Siihen ei vaan kajota, se on sellainen kuin se on ja jollaisena se on maailmaan tullut, c'mon.

https://www.facebook.com/bigassfans

Animalia

Jos minulla olisi eläin,
antaisin sille ihmisoikeudet.
Ehkä minulla ei ole eläintä juuri siksi.

(Aristoteelisen syllogismin merkeissä, epäröivän toteavasti.)

Kirous

Järven jääkylmä vesi juoksee selkärankaani ylös ja alas

kuinka ontto olo

kaipaan 

Silver Dry Giniä

kolmea kolmen vartin pulloa

kun olisin juonut ne 

tuntisin hengittäväni

mikäli vielä hengittäisin.

Que Sera Sera

Rakentaisin itselleni talon ja menisin sinne asumaan kunnes kuolisin.

                Mutta minä tahdon
 kiven tyynyksi ja asfaltin patjaksi, ikuisesti.

Maailma

Tuhat vuotta tupakantuskaa
kierrän sormeni nyrkkiin ja puristan kuvitellen
että kädestäni tulee näin yksi suuri kova ruusun nuppu

tänä aamuna minulla ei ole mielessä yhtään
suurenmoista teoriaa

teille maailma on absurdi avaruus

minulle taas lattia seinät ja katto

 löydän vahingossa teidän yhtenäisteorianne lojumasta maassa
heitän sen kaaressa syvään veteen
halutonna

tehkää hyvin, minulle se ei enää merkitse
olen olkimies ja piirongin lukko.

Kuollut sielu

Sieluuni on maalattu paksulla punaisella kaikki maailman sodat, näen
                nälkää ja kärsin katastrofeista,
kietoudun maailmanlehteen ja minussa lukee kaikki

maailman ikävät uutiset, siksi
minua ajetaan seipäin aina seuraavaan sotaan
   
enkä minä koskaan kuole.

Meihin on laitettu silmät & muita aforismeja

• Ehkä meihin on laitettu silmät, jotta näkisimme kuinka kömpelöitä olemme.
• Siunaa Jeesus taakkamme, ole aina muulimme. Aamen.
• Parempi ruokailla kuin liian myöhään.
• Parempi ruokailla kuin ei milloinkaan.
• Kukkakaalikaivo
• Ajatus luiskahti, menen puhaltamaan nimeni vastatuuleen tupakansavulla.
• Ruoho on vihreämpää sienimetsässä.
• Ei kahta ilman koko sukua.
• Ei vanha sonni astumaan pysty.

Syksy sydämen alla

Menen kolmella sormella suoraan sanaan ja kirjoitan mieleni mykäksi,

meidän tulisi tehdä jotain, todella, meidän
taivastelijoiden ja rumien runoilijoiden.

Maa on vielä liian vihreä syksylle ja vuodenajat
saapuvat aina muutamaa kuukautta liian myöhään
ja ovatkin jo ohi kun niiden nimet uskalletaan mainita

Mutta meidän tulisi tehdä jotain, meidän,
eikä kenenkään kuolleen runoilijan
                 tai harmaahapsisen kylähullun,
joka yksin saarnaa sitä totuutta
joka meillä kaikilla on sydämen alla piilossa.

Sen nimi on Syksy ja kun tuulet kampaavat puista lehdet,
meille jää puiden haarukkarungot ja vaahteranlehtimatto
sekä niin monet kummalliset sienet.

Kädet tekevät sen mitä pää käskee

On minulla sormetkin rivissä kaikenlaisia arkipäivän askareita varten
enemmän puhuu pääpuoli minussa, ylhäällä ollaan aina hivenen viisaampia
ja arvokkaampia, hartioiden yllä keikkuessa
ruumiinosan oman ylemmyyden tietoisuus korostuu
kasvaa siellä karvaaakin kuin metsää konsanaan

siksi kai pää määrää
mitä käsi tekee
ja jalat on liitetty torsoon jotta
ne voisivat kuljettaa kädet ja pään sinne
missä askareet odottavat

torsoon on myös sisällytetty ruoansulatusjärjestelmä, hyvin kestävä
polttouuni, jolla poltetaan ravintoa energiaksi, jolla jalat kuljettavat ruumiin paikkaan
jossa on mahdollista valmistaa tai kerätä lisää polttoaineeksi tarvittavaa materiaalia
siellä pää kertoo käsille mitä on tehtävä,

                ja kädet
tietenkin tekevät
sen mitä pää käskee, siksi kirjoitan tätä.

Ossadogva - Call of Ctulhu

Depressiivistä bläckistä Ukrainasta muutaman vuoden takaa. Gettin' my weekly extreme metal kicks.

Mitä kuoret kertovat

 Metsän puut ovat syli, jossa olen levännyt enemmän kuin kerran. Tänään päättelin olevani siluetti, samoin päättelin, että kaikki tietämäni on siluettia, yksikerroksista, pinnallista, ei väärää eikä siis harhaakaan, mutta ei myöskään aitoa, oliota sellaisena kuin se kokonaisuudessaan on.

Kuori(utu)maton muna on tosi vain tiettyyn pisteeseen saakka, sen sisällys on arvoitus ja kaikissa mahdollisuuksissaan täydempi ja kokonaisempi kuin se muna, jonka näemme.

 Näin metsän syli aukeaa. Kuinka sokeana olenkaan elänyt, mutta ennen kaikkea: Kuinka sokeana joudunkaan elämään ja vielä lopulta kuolemaan. Meillä on hallussamme lainalaisia struktuureja, ja näyttää usein ilmeisen loogiselta olettaa tunnettujen kerrosten takana piilevien vielä meille tuntemattomien kerrosten toistavan jo tunnettuja rakenteita koska nämä puolestaan näyttävät toistuvan lainalaisesti ja loogisesti meidän kyvyllemme ajatella. Muna on silti vain muna aina siihen hetkeen saakka kun se rikkoutuu, kuoriutuu tai paljastaa sisältönsä jollakin muulla tavalla. Nähdäkseni on hyödyllistä olettaa sen käyttäytyvän rikottaessa jollakin tuntemallamme tavalla, mutta siitä huolimatta me olemme tanssivat siluetit, paperinuket painiskelemassa näennäisen munaongelman parissa.

 On aina yhtä palkitsevaa edetä objektin struktuurissa tasolle, jota ei ole aiemmin nähty tai dokumentoitu, mutta merkitseekö yhden kuoren 'nahan alle pääseminen' mitään jos alta löytyy vain ääretön määrä samanlaisia itseään toistavia rakenteita. Schrödingerin kissa kokee kohtalonsa äärettömän monta kertaa siitä yhtään viisastumatta ja siitä edelleen viisastuttamatta kokeen tekijöitä, jotka ovat ikuisuuden näkökulmasta aina yhtä alkeellisella asteella. Lehdestä leikatulla paperinukella ei ole hääppöisiä mahdollisuuksia selvittää omaa tietoisuuttaan saati sitten oman paperimaailmansa rakennetta.

Emme elä yhtäkään päivää liian kauan.

Palelen seinää vasten. Kaikki linnut katosivat nokkineen ja olen kuin ottaisin savukkeen ja polttaisin sen. Materia piirittää ruumistani kaikissa ilmansuunnissa. Alan luetella väli-ilmansuuntia mielessäni löytääkseni raon josta hengittää  ilmaa keuhkoilla nenän kautta. Ahtaus, ahdas tila, ahdistaa - minä voin varmasti sanoa tietäväni tämän, mutta ainakaan minun logiikkani ei anna johtaa tästä minkäänlaisia varmoja argumentteja. Länsimainen tietoteoria on vain yksi uskonto muiden joukossa.

Kierrän savukkeen ja maistan sen jo ennen kuin ehdin saada sytyttimeen tulta. Paksu savu on samettia keuhkoille, koko maailmankaikkeuden on odotettava nyt, jähmetyttävä, oltava hievahtamatta - ja se myös tekee niin, puhallan paksun savuvanan suoraan eteen ja katson kuinka heti sen perään puhaltamani hajoava pilvi kohtaa maailman ja kuinka maailma kohtaa sen, tämä on rauhoittava riitti.
 
Jatkun, jatkumme - me emme jatku.
Emmekä elä yhtäkään päivää liian kauan.

Luonnollista

Näin parvekkeelta, kuinka orava juoksi pihan poikki munankuori hampaissaan ja hyvin pieni lintu katosi lehvistöön.

Hypnoottinen totaalitrippi

Tiukin stoner-pumppu ikinä. Hypnoottinen totaalitrippi. Palaan Pharaoh Overlordiin aika ajoin & se vanhenee hyvän viinin tavoin.

Hetken pitkä matka

Omistan tämän hetken kuin unelman.
Uppoan kitarakompin sisälle.
Minusta nousee terävälehtinen astraaliruusu
Tiukkanuppuinen kukka on ajantajun klitoris.
Matkustan sormineni ja varpaineni johonkin Turgenevin novelliin,
ja ryyppään perunavodkaa kurttuisen kasakan kanssa.

Maa on vetäytynyt routaan ja siitä törröttävät kuivuneet varvut,
astun ne helposti mureniksi jaloillani ja nautin tunteesta.
Jos minä olisin meteoriitti, haluaisin iskeytyä tähän maisemaan.
Se, että meillä on mikrobiologia ja metafysiikka ja
uskonnollisia vakaumuksia ei pelastaisi meitä siltä.

Revin sanani suikaleiksi rypistäen huuleni tiiviiseen mutruun, kallistan lasin tyhjäksi kaikesta ja päätän herätä huomenna kun kuu laskee.

Red Fang, Murder The Mountains Album

Tiukkaa stoneria raskaan ajan kuluksi.

Nousukiksit

Minä en tunne eläväni
ellen tuhoa koko elämääni
säännöllisin väliajoin

pohjamudasta nousu
antaa aina varmat kiksit.

Huutakaa minulle äänellä

Saan puhelun, joka ei ole miellyttävimmästä päästä. Aivonesteeni alkaa lähetä kiehumispistettä. Olen nähnyt tämän kaiken jo ennen. Tämä kaikki on jo tapahtunut ja tulee tapahtumaan aina uudelleen.

Brutaaleista brutaalein juoksupyörä. 'Ikuinen paluu' Nietzscheen.

Näen äkillisesti kaikkeuden perusrakenteet
näen kaiken, näen miksi ja miten ja missä ja näen

myös sen mitä minä en näe,

mikä taas on tässä kaikkein pelottavinta. Onko minusta tullut tai olenko aina ollut Jumala?

Kertokaa minulle miten puhuu Zarathustra, huutakaa se minulle äänellä, jonka voin oppia -

Kerran rannalla

 Satamassa mastot puhkovat ilmaa kun kuljeskelen Helsingissä kaupungin rantoja ympäri päämäärättä. Näen kuinka lokki syöksyy korkeuksista nappaamaan kalan vedestä.

 En tunne sääliä kalaa kohtaan enkä myöskään sympatiaa lokkia, mutta jokin tässä asetelmassa juuri tänään on raadollisen kaunista: Puhdas, selkeä elooonjäämiskamppailun demonstraatio. Olen todistamassa lajinkehityksen ja yksilön selviytymisen ja sopeutumisen näytelmää, jossa vahvemman suku jatkuu.

 Olenko minä lintu vai kala, kysyn itseltäni. Olen molemmat enkä kumpikaaan, puhdas observoija, outsider, olen kuitenkin varsin varma siitä, että ateria maistuu lokille siinä missä chateaubriand minulle. Julmaa, kaunista, karua, totta.

Savukkeen sielunelämä

Pimeällä pihamaalla jänis hyppelee häntäänsä pakoon
otan esiin nikotiinista kellertävät sormeni
pakotan ne taivuttamaaan paperin tupakanpurujen ympärille
nuolen rullan parkkiintuneen kieleni kärjellä kiinni, se
on sätkä, ainoa oikea cowboy-tupakka

Tupakasta tulee minun sieluni sisään toinen sielu ja yhdessä ne sielut syleilevät
toisiaan ja minun on hetken niin hyvä olla
 
etten muista polttaa

Jänis meni menojaan, pohdin haistoiko se palavan tupakan näin
pitkän matkan päästä

jos saisin sen elävänä kiinni
pitelisin sitä päästä ja puhaltaisin senkin sisään tupakan karheankauniin sielun.

Ilmoitus

"Etsin henkisesti tasapainoista hyvän toimeentulon omaavaa edustavaa itämaista naista tositarkoituksella."

Nimim. Vastakohdat täydentävät toisiaan. 

Swallow Mission 2013

Ilmassa risteilee lintuja. Eräät lajit parittelevat lennossa. En pääse tästä ajatuksesta eroon. Nämä onnekkaat eläimet saanevat megaluokan kiksit. Sääli etteivät ne ymmärrä, kuinka uljaan hedonistiselta koko akti näin ihmisestä vaikuttaa. Tervapääskyt suoraan eduskuntaan ja taitavimmat lintukikkeliviikarit jumaliksi!

                              

                

Nurinkurista nostalgiaa

Olen vetänyt paidan nurinpäin ylleni aamulla
havaitsin sen puoliltapäivin ja yllättävää kyllä
uskon olleeni Saarikoski nuorena
muutaman hetken verran

ja muutama hetki
on paljon kun koko janan
         Atropos kuitenkin saksii

olkoot Visnu ja Lakhesis meille myötämieliset
suokoot meille ei onnea ja rikkauksia
             vaan mahdollisuuksia
kaiuttomassa metsässä jossa kuljemme
toisten ihmisten jalkineissa

ja ei jonakin päivänä vaan lue: Sinä päivänä olemme räjähtävät palot
syösten uutta siementä ja sielu kuivuen, haihtuen pois ei-mihinkään


ehkä muistot, mutta mitään
ei ole luotu meidän tiedettäväksemme

muistot, muisto - - - hiipuen pois.

Pääasioita

Australiassa on valittu uusi pääministeri, minä luin
sysäsin sitten silmäni syrjään ja kuuntelin
jotakin Vivaldin viulukonserttoa, hampaat tuntuivat
sitten suussa jonkun toisen hampailta ja puhalsin ilmaa
ulos saadakseni keuhkoihin tilaa uudelle.

Ulkona kaikki luonto näyttää syötävältä,
                 
       fits to be eaten

En ole koskaan ajatellut minkälainen ihminen soittaa
orkesterissa marakasseja.

Tyhmyyden alistus

Niin minä olen katsonut huoneen ja esineet
ettei minun tarvitsisi katsoa
aina uudestaan

Mutta aina uudestaan
minä unohdan minne panin savukkeeni

vanhan pää on kova muttei se kaikkea kestä
kun sen tupakka-askin on pannut moneen tuhanteen eri paikkaan
elämänsä aikana
on joskus vaikea muistaa sitä viimeisintä

ei siitä saa syyttää, että

on tyhmä! tyhmyydelle ei kukaan voi mitään, tyhmyydelle ollaan syyttömiä,
tyhmyys rakentaa, jos viisaus olisi tiiliskivi, tyhmyys
olisi laasti


maailma rakentuu idiotismeista, tyhmyys

     on vitun IN!

Seinäkirjoitus

 Aamukahvi on innoitus. Rakastelisin tajuntani kanssa jos pystyisin, multiorgastinen hyvänolon tunne valtaa minut. Terästän hajataittoisen katseeni ja kohdistan sen seinään, jolla näen kirjoitusta. Oikealla tavalla siristämällä kykenen näkemään tarkasti asioita, joita normaalisti en näe.

Seinällä lukee "saatanan vittupää".

Sälekaihdinten välistä työntyvät sisälle auringon kultaiset sormet. Käsipäivää ja hauskaa matkaa, oi suuri sokeuttaja.

Unenpilaaja

Miksi minun uneeni tulee aina persona non grata välittömästi nukahtamisen jälkeen ja pakottaa minut heräämään tekemällä unen kiusalliseksi.

Vessan ergonomiasta

Sisustussuunnittelijat suunnittelevat wc-paperitelineet mahdollisimman väärin. Epäergonomisempaa designia on mahdotonta nimetä.

Heavenly cunnilingus

 Aurinko riisuutui aamuisesta harsostaan
minulle se ei ole lainkaaan yhdentekevää
se on hyvin eroottinen näky
 
malja

siis alastomalle auringolle,
ja kuun kalpealle kajolle kaikissa sen salaisissa yön riiteissä!

       Minä

maistan hohkaavan hekuman molemmilta huulilta
ja taistelen raivoisasti jotta,

tai jotta en.

Aamu on tarttuva tauti

Aamu on tarttuva tauti
käärin savukkeen ja huuhdon
savun alas haalealla instant-kahvilla
    katson ulos ja pilvien keskellä on sininen reíkä
kuvittelen näkeväni jonnekin sen kautta

tupakka palaa sormeen kiinni ja sieluni silmään menee roska.

Limainen ajatusetana rapakon takaa

  Tällaisina aamuina sitä herää tunteja liian aikaisin ja päässä kiertää tuhat ajatusta, mutta toivottoman hitaasti. Liukkaat etanat, nuo ajatukset, hitaita kuin Transatlantic ping, perille saapuvat yhtä kaikki, jossain vaiheessa, despite the delay , mutta onko sitten jo liian myöhäistä, voiko millisekunti raunioittaa suuria suunnitelmia ja struktuureja? Ja oletko koskaan koettanut pyydystää limaista etanaa?

 Tätä minä olen ajatellut paljon viimeiset viisitoista  minuuttia ja aion ajatella paljon lisää. Minun on niin kovin helppoa ajatella omitusia asioita ja kun saan aamun ensimmäisen savukkeen palamaan, olen valmis syöksemään ulos muutaman myrskyn sormieni kautta.

 Toisaalta ajatteleminen on yliarvostettu prosessi modernissa yhteiskunnassa - enää meidän kaikkien ei tarvitse tehdä työtä, sillä yhteiskunta pitää huolen omistaan ja tarjoaa mahdollisuuden tietylle ihmisryhmälle syrjäytyä ja perustaa harrastekulttuureja, joiden kautta nämä elävät. Ajattelua toki näissäkinn vaaditaan, mutta Thorium-metallin farmaaminen World of Warcraft:issa tai panssarivaunun kehittäminen World of Tanks-pelissä tuskin rakentaa utilitaristista hyvää. Altruismi on kuollut, kukaan ei uhraudu enää toisten puolesta ja siinä missä utilitaristinen aate vielä elää, ei ole juurikaan enää kosketuskohtia yhteiskunnallisiin arkipäivän realiteetteihin. Pako multimediaan on yksi huonoimmista ratkaisuista yrittää välttää vastuuta, sillä sinne ei voi piiloutua - ja vaikka voisikin piiloutua muilta, itseään ei voi pettää.

The disease had sharpened my senses

Minun käteni menee kynälle ja näppäimistölle aivan liian omavaltaisesti. Olen menettänyt kirjoittamisen kontrollin ja sormeni suorittavat sitä alituisesti, niillä on oma Tahto, luiset ja ryhmyniveliset sormet laptopin näppäimistöllä kuin ylivilkkaat hiiret, hypnoottisella rytmillään ne puhuvat asioita, joita en edes ajattele. Kuinka tästä pääsee ulos minä kysyn, mutta toisaalta nautin sanojen lennosta ja flowsta ja rakastan koko prosessia ja olen ylpeä itsetietoisista sormistani: Just bring it! kestän sen ja kestän kaiken, rehellisyys ei peri maata, mutta katumus kyllä. Katkeroituminen on irtipäässyt ja karannut helvetin lieska. Kykenen kuulemaan sen palavan ja aika ajoin se polttaa kivuliaasti, mutta marttyyriksi itseni rakennettuani elän tulen kanssa omalaatuisessa symbioosissa ja polttaisin nyt savukkeen mitä suurimmalla antaumuksella jos se olisi mahdollista - harva asia enää on.


TRUE! --nervous --very, very dreadfully nervous I had been and am; but why will you say that I am mad? The disease had sharpened my senses --not destroyed --not dulled them. Above all was the sense of hearing acute. I heard all things in the heaven and in the earth. I heard many things in hell. How, then, am I mad? Hearken! and observe how healthily --how calmly I can tell you the whole story.

Edgar Allan Poe 1843

Jyrkkä kanta

Lapsissa on se huono puoli,
etteivät ne ole vielä aikuisia.

Kliseiden kliseiden klisee

Viulukonsertto soi kuulokkeissa ja laptop lepää sylissä puoliksi maatessani ja puoliksi istuessani säädettävällä sängyllä. Luen filosofista aikakauslehteä online ja pelaan pelin tai kaksi shakkia jonkun tuntemattoman kiinalaisen kanssa. Nostan sairaspäivärahaa ja toimeentulotukea ja asumistukea, joilla pidän yllä harrastuksiani: multimediaviihdettä ja päihteitä.

Kliseiden kliseiden klisee: Mihin helvettiin tämä maailma oikein on menossa?

Sanoisin jos voisin

Maailma on, sanoisin, sanoisin millainen se on, jos voisin

tökkään muovisen läpinäkyvän McDonalds-haarukan vasempaan kämmenselkääni
tarkistaakseni olenko elossa tai unessa, hörppään kolaa suoraan pehmeästä muovipullosta

           salut Descartes

vanhan historian suuret miehet partoinenne, malja teille kaikille
en juuri jaksa ketään enää kumarrella, iän

karttuessa kumartelusta ja kädenpaiskonnasta
muodostuu vain homoeroottinen rituaali

Arvostan vanhoja ja viisaita, lasken lakin päästäni aina varpaisiin asti, mutta
ei tulisi mieleeni edes Sokrateen persettä pussailla

Jos on kirosana

Valkoinen valo tulee auringosta. Tahdon sokaistua monta kertaa katsomalla siihen suoraan, mutta koska sokaistua voi vain kerran, en saata toteuttaa tätä. Mielihalut ovat mielenkiintoisia. Ihminen on siitä omituinen eläin, että se jaksaa aina tahtoa. Istuisin tuolille kirjoittamaan tätä. Tuoli on kuitenkin kasvanut kiinni lattiaan ja ne ovat saumatta yhtä, tuoli ja lattia, materian oivallinen kollaasi, jota en tahdo rikkoa istuttamalla likaista, orgaanista lihaani siihen. Esineillä on tapana esiintyä minulle näin.

 En tahdo sanoa jos. Jos on moraalittoman argumentin ponnahduslauta. Eli jos sanoisin olevani epävarma, julkitoisin epävarmuuteni ja jos on pudotettava kaikesta kielestä kuin ylikypsä hedelmä, jos on kirosana, sen on lupa ja käsky maatua ja kadota ja lahota, me tulemme toimeen paremmin näin, ilman oletuksia.

Viva la Mañana

        Nostan aamunkoille maljan
lusikallinen instant-kahvia ja haaleaa kraanavettä a la Aurora
         viva la Mañana, eläköön hetket

Minuun sukelsi hullu maahinen

 Minuun sukelsi yöllä nukkuessani hullu maahinen pää edellä. Palaisi Aliseen niin kuin muut menninkäiset ja saatanan pihatontut, mutta tämä tapaus on riittävän typerä jäädäkseen. Viipaloi aivojani kuin aladobia niin terävällä veitsellä, ettei se lainkaan satu. En sano rakastavani tätä, mutta en minä muutakaan voi. Ihana tonttu fileeraamassa aivomassaani, tämä on kahdeksas taivas!

 Totta puhuen aion paskantaa tämän menninkäisen ulos ja haudata sen jonkun vittumaisen naapurin takapihalle. Right on, nyt Haydn ja jouset. Hyvää yötä ja työtä ja huomenta.

Tahdon juoda viinaa enemmän kuin sieluuni mahtuu

Minun kelloni sanoo hyvää huomenta vaikka tiedän erittäin hyvin
etteivät muiden kellot sano samaa tähän aikaan

aamu on kaunis hetki, olemme vastaheränneinä kaikki riisuttu rooleista
omat hömelöt itsemme, sytytämme tupakan väärästä päästä ja

sanomme asioita joita emme tarkoita, me olemme aamun
salattu  veljeskunta, auringonnousun pelottava kultti
ontot miehet, pähkinän kuoret,
quiet and meaningless

"Onko kenelläkään tulta että voisin sytyttää hiukseni tuleen?"

Tahdon juoda viinaa enemmän kuin sieluuni mahtuu.

Suolanostopakko

Maailma on niin saatanan pakkososiaalinen paikka
että vaikka muuttaisit Siperian tasangoille
kalastamaan, metsästämään, keräilemään
ja meditoimaan, erakkona

sinun on aika ajoin mentävä kylään ja ostettava suolaa

En ole katsonut tänään ulos

En ole katsonut tänään ulos

oletan että on ollut
kirkas päivä
jollaisena keskiluokkainen perhe lähtee Kaivopuistoon piknikille
ja sitten Hietsuun pulahtamaan kun ne vedet taas kohta kylmenee

Oletan että minulla on tässä jokin rooli
päivä päivältä kuitenkin vähemmän

savuke kiertyy näppärästi sormissa
annan savun mennä minuun syvälle sisälle
ja menen itse savuun

minun on heti parempi olla.

Blague macabre

tässä me siis makaamme polvilumpiot rikki vasaroituina, kykenemättä liikkumaan, yrittäen kyllä, käsien avulla oman rujon ruumiin raahaaminen onistuu joten kuten, meitä on täällä niin paljon että laskeminen on lähes toivoton tehtävä, josta luovuin jo kauan aikaa sitten, tämä paikka on suuri aukea jossa makaamme ja ryömimme, kenties pelto, jossa on viljelty jotakin minulle tuntematonta kasvia joskus kauan sitten, mutta se ei ole tässä tärkeää lainkaan, enemmän minä mietin kuinka linnut voivat laulaa kun me ryömimme maassa suoranaisessa kuolemanpelossa ja -vaarassa mustan hyytyneen veren tahrimina ja avunhuutomme eivät kuulu juuri minnekään koska kurkkumme ovat janosta käheät ja linnut pitävät suurta ääntä, voisin jopa vannoa ettei terveenkään miehen huuto kantaisi lintumyrskyn ääntelyn ylitse - ja itse linnut! ne vaanivat ruokojen seassa, emme ole nähneet yhtäkään paitsi vilaukselta, mutta en ole taipuvainen uskomaan linnut nähneiden kertomuksiin, uskon pikemminkin, että kyseessä ovat joukkohysterian perusmerkit vaikka minua pelottaa

näin minä siis raahaan rampaa ruumistani multaisin ja verisin kynsin suuntaan, joka ei todennäköisesti johda minnekään, verissä päin, verissä jaloin, verissä sormin, odotan että pitkänokkainen lintu tulee ja ottaa minulta silmät ja samoin kaikilta muilta rammoilta tällä pellolla ja laulaa sitten kylläisen, maskuliinisen laulun jonka kaltaisen vain olemassaolon taistelun voittanut eläin voi päästää, en näe kuinka voisimme auttaa toisiamme emmekä edes halua, haluamme elää ja pelastua tai sitten haluamme kuolla ja joutua kadotukseen sillä tämän täytyy olla hyvin makaaberi pila by gods

Minä en predestinoidu

Menkää jo pois minun sisältäni kaikki muukalaiset

Minä riitän vain omalle organismilleni.


Ja sanoinkin jo, vihaan aurinkoa kun se keihästää silmäni

             likaisilla syömäpuikoilla

repii ne irti ja kusee sitten tyhjiin kuoppiin, kaataa suolaa päälle.

    - ja kaikki tämä helvetillinen vaiva vain -

viimeiseen asti: Minä en predestinoidu

   on aivan liian helppoa
pettää kaikki odotukset, sen

 me kuormasta pudonneet olemme surulliset ammattilaiset:

mutta osaamme myös pudota kuin kissa kerroksista

        tämä on mainittava ominaisuus

Vaahteran märät tulen väriset lehdet

     ovat sytyttäneet Helsingin kadut tuleen

tätä seuraa kausi, ja sitten taas uusi, minä olen silloin
maatunut vaahteranlehtien mukana

kunpa puilla olisi vielä joskus oikeus elää
  villi ja intohimoinen, sielukas
   elämä

Kaikkien ihmisten kaikki muistot

Puiden tanssi kun tuuli kulkee niiden lomasta. Lehtien hienoinen värinä ja vakaa vihreys. Olen luonut sateen keskelle sienen,

jolla on minun nimeni ja joka tottelee, kun minua kutsutaan. Minä en ole se, joksi minua

     kutsutaan.

     Metsä
on mennyt eksyksiin itseensä ja samalla menivät kaikki muut metsän kulkijat. Odotamme pelastusta, juoksemme
    kuin kauriit tai makaamme

katatonisesti asennoissa toisiamme syleillen kuin Pompejin uhrit
ja sula kiviaines polttaa pois kaikkien ihmisten kaikki muistot

Kuivana kiitos

Sateen ruoska riipi selkänahkani rikki
asetuin poikkiteloin

         sateen suuntaan

kumarruin poimiakseni jotakin maasta
mutta maasssa ei ollut mitään

kääräisin nopeasti ruman sätkän
siitä näkyi tupakka läpi koska se kastui

ja savu mmeni minun jokaisesta raajastani läpi
ja näytti hassulta kun puhalsin sen sateen seinää vasten

 pisarat iskivät nahkani sinisenkirjavaksi

sitten minä itkin monta kyyneltä ja keksin perustavan aksiooman, näin

buddhan ja jeesuksen in process of making love

minä menin baariin ja hukutin hulluuteni whiskyyn, kuivana kiitos

istahdin baarijakkaran läpi suoraan lattian alle ja
heräsin tinnitukseen muistamatta mitään

Mikä tahansa asia on sakramentti

Aamu on riitti, päivän pyhä hetki
aamulla tehtynä mikä tahansa asia on sakramentti

nautin pikakahvin kraanaveteen sekoitettuna
laitostuneen irish coffee

kahvin vaahto jää viiksiin, parran rastat aukeavat
joku on murhannut harkitusti kaikki yöllä ääntelevät linnut
kuulomatkan säteellä, toivottavasti

niitä on vielä jäljellä yksi
    kumpaakin sukupuolta

Minun on uuttera jano

Minun on uuttera jano
raotan kahdella sormella kaihtimet katsoakseni aurinkoon

Ja jospa aurinko tietäisi, oi jospa!

tai mikä tahansa muu aurinko
      jossakin toisessa aurinkokunnassa

tai vaikka edes jokin löytämistään odottava planeetta

           ehkä hunnullinen komeetta, satunnainen asteroidi


kunpa

tai jos sittenkään ei


mutta minun on kovin  uuttera jano

Hassu hermes siivet siittimen tyvessä

  

Voiko sana olla likainen, voiko olla
                 minä pohdin

en keksi yhtään likaista sanaa nyt

sitten toisaalta runoilijan mieli on likainen ja paatunut, ajattelen

esson baarissa kasvanut tekotaiteellinen
kyrpäjeesus, kylähullu

on julkisesti salaa tekotaiteellinen vitunvääntäjäboheemi

likaisista likaisin sanatwisteri

likaisen runouden hassu hermes siivet siittimen tyvessä

likaisen runouden fellaattinen kummisetä



     kipeä konkluusio: runous on hyvin rivo harrastus.

 

Minä näen äänettömässä tuulessa pilven

Minä näen äänettömässä tuulessa pilven

ajattelen miltä pilvestä tuntuu nähdä

  tasoristeys

    koululaitos

      tukkukauppa

tai skitsofrenia.

Olen joka tapauksessa varma

             siitä että se katoaa pois

niin kuin kaikki katoaa:

jokaiset jäljet

    jokainen tuoksu, tasoristeys, koululaitos

ja skitsofrenia.

Alistumatta, alistuen

  

Sataessa vettä

minuun tulee arka halu olla märkä jänis eksyksissä

lukea maaston vieraat merkit
löytämättä kotia, kolotta, pesättä

löytäen ei-mitään ei-mistään

vieraassa metsästässä joka on minun kotimetsäni
      niin uhkaava, niin piittaamaton
            
             tahdottoman hyinen

ja niin tuttu!
 
ruumiin kylmetessä koen tämän kaiken

             - alistumatta, alistuen -

Minuuteni, surutta

  

tämä olen minä, minuuteni massa

tuulen terävät tikarit, sateen painavat piikit

   tämä olen minä, minuuteni massa


olen kuin en tahtoisi
annan käteni vajota torsoni sivuille
                väsyneet vettyneet sateesta painavat oksat


tiedän että minusta ylös sijaitsevat kuu
ja leikittelevät tähdet

      minun väsyneet raajani

eivät jaksa kurottaa niitä kohti

maa vetää ruhoni painon
           puoleensa

jäsen jäseneltä, surutta