tahraisen olutlasin läpi hymyilee aamuaurinko vittumaista hymyään
siitäs sait saatanan juopporenttu
mutta tämä parantelee päänsärkyä ohrasella, piittaamatta, laskee
tupakat askista ja imaisee yhteen tulen viimeisestä tikusta
maa eli asfaltti ja mukulakiveys, istutusten uppoastiat, vesialtaat ja suihkulähteet
kaupungin karu perusta, ime siinä sitten kaljaa ja katsele kun kunnolliset ihmiset menevät töihin
tai tekevät töitä
tai ryypiskelevät kossuvissyjä lautapöytäisellä terassilla
raavit tukastasi oksanpätkiä vietettyäsii yön Hagiksen rannan pensaikossa
olut on hassu juoma, kun sitä juo, sitä juo, joskus sitä ei jaksa, eikä sitten juo
ottaa mieluummin jotain on the rocks tai dry
(omituista että Suomen baarimikot eivät osaa lausua sanaa gin)
lahkeessakin on joku piikkinen pensaanoksa
kertomassa edellisyön tarinaa
josta et kylläkään juuri mitään muista
sitten katsot taivaalle ja aurinkoon ja sokaistut ja se tekee sinusta
yhden suuren kivuliaan buddha-orgasmin
ja sitten taas millään ei ole mitään merkitystä ja
kierrät viisi lonkeroa olutlasin ympärille
