Isoa miestä paleltaa.

Minulla on kylmä. Lumi on maannut tänään maassa eikä vihmo vinhasti kun tuuli meni jonnekin muualle puhaltelemaan.

Minulla on kylmä.

 Kokoilen kahdelta eri pöydältä sekavaksi nivaskaksi puoliksi tai täyteen kirjoitettuja paperiarkkeja ja vihkosia, nitä on lähinnä kokoja A4 ja A5. Jostakin kuitenkin löytyy aina jokin pientäkin pienempi muistilappu tai A6, jolle on niin varmasti kirjoitettu tärkeitä asioita, että sekin on poimittava pinon keskelle. Sitten nostan pinkan jonnekin korkealle hyllylle tai survon pöytälaatikkoon, paikkaan jossa se ei ole ihan heti tiellä. Sitten aloitan saman neuroottisen ajatustenkasailun uusiin vihkoihin ja lehtiöihin.

 Yhtä hyvin voisin kirjoittaa koneella ja kaikki olisi muokattavissa, säilöttävissä ja esiinkaivettavissa ja järjestettävissä helposti. Kaikki alkoi jännetupentulehduksesta oikean peukalon hangassa - päätin antaa väsähtäneen jänteen levätä ja viettää vähemmän aikaa koneella - mutta kun sitten makasin sängyllä lueskellen tai istuin nojatuolissa jotakin puoliksi unohdettua mietiskellen, löysin aina kynän ja nämä vihot eikä tulehdus ole tästä ainakaan paranemaan päässyt.

On se kumma kun isoa miestä näin paleltaa.