Uneliaana

Uneliaana ohitan korvillani melkein kaikki äänet
piirrän huoneen tyhjäksi sulkemalla silmät
laskeudun oktaavia alemmas
sanon nuotin
ja toisen nuotin
tiputellen

kylmä maa herää taas aamulla
ja minä kävelen siinä.

Hamuten

katson minne pajun lehdet menevät kosketuksen jälkeen
vihreä sametti on äkisti poissa ja kaikki unet
tämä ei ole totta, ja on tämä
nyt totta

kun odotus on täällä
auringon valaistessa elävät kasvit ja ruohon
näen itseni vaatteissa, sormet
luontoa kohti ojossa

ajattelen herätä, mutta
tahdon tuntea lehden verat
ja katsoa rauhassa lisää.