Jos ei koskaan enää, niin tämän kerran vielä

Katseesi kantoi minulle asti ja kertoi mitä kerrottavissa oli. Imin sen silmistäsi ja olin velkaa jumalalle kukon. Huone käänsi seinänsä minuun ja alkoi puristaa minuuttani kasaan. En ottanut mitään vastaan, maalasin itseni peiliksi, näytin miksi olen tullut. Tuhat kukkaa ja terälehdistä tee, makea juoma. Jos ei koskaan enää, niin tämän kerran vielä: Minä näin tämän hetken ja asuin sen reessä, kaiken näkyvän ja nähdyn nimissä, minä asuin! Terveydeksi jokaisen tämä viini - minä päätän jäädä ilman, olen menettänyt järkeni, tämä on päätös!

Ihmisen historia

Oh yeah, tullaan ja sitten vaan mennään pois vai

pelko menee hiuksia pitkin päähän ja sitten me näännytämme itsemme pois, omituinen prosessi ihmiselo, kädet ja jalat ja pään nuppu, olisimme kukkia jos olisimme kauniimman väriset

mikään vuori ei valloitu ajatuksen voimalla, mutta silti me olemme kärkkäät

ajattelemaan ja uskomaan ihan mitä tahansa vaaditaan, ja ihan vain että
                    kaikki olisi hetken meidän

rakentavat suurta laivaa tuolla, tiedän, laivalla purjehtivat pois kaikesta

mutta se laiva on kirottu laiva ja palaa aina takaisin kuin haamu, lopullinen lähtö ei tällä tavalla onnistu nyt ikinä

odottaa satamassa ihmistä ihmisen historian jokainen sivu ja kappale, jokainen


virke ja pilkku, etäiset huudot.

Huoneista

Epäjärjestyksessä liikenne etenee kaupungin katuja. Astun sisään huoneeseen, jossa en vielä ole, pyytelemättä, hiljaa. Aistiakseni ja tunnustellakseni tyhjyyden, jonka sitten täytän, on tärkeää tehdä tämä. Huoneet on tehty kuin valokuva-albumit: Sinun on silmäiltävä kaikki sivut hahmottaaksesi kokonaisuuden, sillä tämän kokonaisuuden luonne osoittautuu usein hyvinkin yllättäväksi - jokin satunnainen aukeama saattaa rikkoa muuten rauhallisen ja tasaisen materiaalin poikkeavuudellaan ja kompleksisuudellaan.

Huoneen järjestys on suoraan verrannollinen katsojan mielen epäjärjestykseen: Jos minä pidän huoneesta, se usein sisältää paljon mielenkiintoista materiaalia vaikkei olisikaan suoranaisesti siisti ja tyylikäs. Hyvä maku ei ole läheskään aina liian prameileva ja äärimmäisen harvoin se sisältää posliinia sekä kiiltäviä metalli- ja jalometalliesineitä, pikemminkin kirjoja, maalauksia ja lehtileikkeitä, joita arvostan henkilökohtaisesti huomattavasti korkeammalle kuin modernia tai jotakin uudelleentuotettua vanhaa tyylisuuntaa, joka pikemminkin vaivuttaa flegmaattisuudellaan uneen kuin piristää tai tekee olon kotoisaksi.

Tässä huoneessa on peili, jossa olen minä tässä huoneessa, ja sitten piironki, jossa on pöytätaso ja sen alla vetolaatikot ja päällä umpipuisin ovin suljettavat hyllyt. Pidän piirongista, vaikka sen puupinta onkin peitetty paksulla öljymaalilla ja vaikka huone on suorastaan mauton sekoitus uutta ja vanhaa tarpeellista - todellakin, tarpeellista tavaraa, joka on yritetty naamioida tarpeettomaksi ja kuin vahingossa unohdetuksi, kuten hajanainen kasa vanhoja sekä uusia aikakauslehtiä ja kirjoja, muoviset sälekaihtimet ikkunassa, laitostyylinen jalkalamppu, puoliksi kotoisan ja puoliksi laitosmaisen oloisia tuoleja...televisio lisävarusteineen ja edelleen kaikkeen aiempaan sopimaton pöytä.

Peilistä näen itseni enkä ole ikinä oppinut pitämään tästä huoneesta riittävän paljon voidakseni sanoa, että pidän siitä, vaikka itse asiassa se miellyttääkin minua jonkin verran. Tämä kaikki on kiusallista, menen siis peilin luokse - peili on pieni ja huomaamaton sinänsä, mutta riittävän suuri peilatakseen - minkä jälkeen minun on kohdattava itseni ajassa, nyt. Tuoksun olkani yli huomenelle ja sanon kättäpäivää kaikile tunnelmille, otatteko minut syliin oi ajan orjattaret ja masturboitteko kylmän katseeni tuleen? Minä yllätän itseni kuin varkaan toisen ihmisen puutarhasta ja päätän pysytellä ulkona tästä huoneesta, kuunnella autonmottorien sointuja sekä sitä, kuinka muutama lintu jatkuvasti laulaa. Tyytyväinen? En ylen.

Säteilyä

Onnellinen poika juoksee sammakko taskussa katua nurin;
auringonsäde lävistää pojan sielun,
           tulee ulos selästä kuin luoti
ja seivästää monta ihmistä lisää.

Pullakuski veivaa Fordin taskuun ja aamukahvi
menee monen ihmisen sisälle.

Kaikki nauravat hetken.

Tämä kaikki tapahtuu yhtäaikaa.