Struktuuri

 1.

 Lumi piehtaroi tuulessa, ilman ääni laulaa.

Olen ajatellut kaiken kauas pois – totta tosiaan.



Ympärilläni vallitsee pelottava olotila,

kutsuu itseään Yhteiskunnaksi

                      se  puree raateluhampaillaan kaiken individualismin irti.



Erilaisuus on inhottava tauti, ruumiskasojen

                                            kanssa poltettava spitaali.



                      Kehon kuolio, letkut nenästä ja perseestä,

                      täysimu, täyspuhallus, pumppu pumppaa



kaiken minuudesta pois.



- Näin meillä värvätään puhtaita jäseniä!



 2.

Jäsen on tämän hirviön kiistaton ja irroittamaton osa,

se sukellutetaan esihistorialliseen formaliiniin jotta

                                            se säilyttäisi fossiiliutensa



eikä ikinä kasvaisi sukkahousuistaan ulos.



 3.

 Napoli on kaupungin nimi – joku tietää sen tai kaikki.



                      Napoli on symbolina kokijan, olion ja nimen triangeli.



 4.

 Yhteiskuntaa epäoikeudenmukaisempaa tilaa ei voi olla olemassa,



                      sen lattiaan

on valettu vääristyneiden kasvojen mosaiikki



                                            kansan kivetyt kasvot.



 5.

 Konkluusio:

Yksi on pilkottu rakastaviin limittäisiin koordinaatistoihin

ja sota on suloinen suudelma;



Rauhasta on tullut katatoninen kangistuma, jonka olemme oppineet

                                                                 huutamaan pois.