Olipa kerran....

 Istuminen autossa kun toinen henkilö ajaa - etkä tule juurikaan toimeeen tämän kyseisen autokuskin kanssa noin niin kuin muuten, mutta olet pakotettu tälle työmatkalle. Pitkää matkaa, tauotta, pimeässä, laskien omia sormia, muistellen ulkoa runoja tai piin desimaaleja. Kuljettajalla on raivostuttava tapa puhua hitaasti, keskeyttämättä, irrationaalisia lauseita ja virkkeitä ja anekdootteja, joista et saa yhtään mitään selkoa vaikka keskityt. Katseesi eksyy tavan takaa sivupeiliin nähdäksesi itsesi ja todistaaksesi itsellesi, että olet todellinen ja sinä itse etkä mikään kummitus tämän autonomistajan unessa.

Toivot, että auto jäisi hirven alle ja vammauttaisi kuljettajan pysyvästi ja hänen todettaisiin ajaneeen alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena, ja sittemmin menettäisi työnsä, jonka sinä sitten perit tuntuvine palkankorotuksineen ja koska entisen ystäväsi vaimo on vielä hehkeä sekä viriili ja hänen ex-miehensä rullatuolissa erityisvankilassa, tämä vaimo iskee silmänsä sinuun ja hänen entinen miehensä eli sinun entinen työtoverisi löytää vankilassa todellisen seksuaalisuutensa ja sormustautuu latino-tappajan seksiorjaksi ja te kaikki elätte onnellisina elämänne loppuun saakka.