Runoutta runoudesta, kirjoituksia kirjoituksista, taidetta taiteesta, kulttuuria kulttuurista.
perjantai 9. tammikuuta 2015
Olen vaiti, valoton
Seinillä surujen varjot.
Olen vaiti, valoton, sormet
putovat lattiaan
Huudan kaikki syntini suullisella mustaa multaa
ja arpikudos, ruumiin kuori, tuhat unohdettua veritekoa
yksi muistettu maalaa punaisiksi kaikki
Tulevaisuus on reikä kankaassa, olen
ajatellut hukkua mieleeni hiljaa
olen liian lapsi, elääkseni,
veri
piirretty rumiin suoniin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättänet merkkisi tähän: