Runoutta runoudesta, kirjoituksia kirjoituksista, taidetta taiteesta, kulttuuria kulttuurista.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Olen vaiti, valoton



Seinillä surujen varjot.

Olen vaiti, valoton, sormet
                      putovat lattiaan

Huudan kaikki syntini suullisella mustaa multaa
ja arpikudos, ruumiin kuori, tuhat unohdettua veritekoa

yksi muistettu maalaa punaisiksi kaikki

Tulevaisuus on reikä kankaassa, olen
       ajatellut hukkua mieleeni hiljaa

olen liian lapsi, elääkseni,
                       veri
piirretty rumiin suoniin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättänet merkkisi tähän: