Lenkkitossun iskeytyessä katukiveystä vasten sukellan askelteni hulvattomaan rytmiin. Kenkä, toinen kenkä, sama alusta. Matkan taittuessa ylittyy moni kivi ja pullonkorkki, mutta samalla etääntyy nuoruus ja syntymän armoitettu hetki - tällä matkalla aikajanaa pitkin satunnaista loppuasetelmaa kohti, joka odotuttaa itseään joskus, joskus taas kiitää kohti kuin keihäs. Ja vauhti on ainainen matkakumppani; sen tarkka ja vääjäämätön rytmi, askelten sarjatuli ja ohitetut asemat, ne muodostavat kuvanauhan, kaitafilmin, tapahtumisen kuva kuvalta, miljöön sekä kaikki kuolemattomat kohtaamiset, jotka palautuvat mieliin vielä vuosien jälkeen! Oi ikuinen taival, hajanaiset etapit ja kaikki kohti ropisevat kohtalot sekä niiden sekasortoinen leikki!
Tämä on elämä, silmätön ja nenätön matkalainen, korvamerkitty aikakausi, sekuntien siunattu viljelmä. Kuin unessa poljemme jaloilla tahtia kuolemaa kohti, rakastaaksemme ja vihataksemme, emme kuitenkaan kuolemassa, vaan aina nyt. On myös helppo antaa päivien livahtaa sormien välitse, tavoitella niitä sitten kaikin käsin haromalla kun on jo liian myöhäistä ja uudet päivät ulottuvilla.
Elämällä on tuulen ryhti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättänet merkkisi tähän: