Hassu hermes siivet siittimen tyvessä

  

Voiko sana olla likainen, voiko olla
                 minä pohdin

en keksi yhtään likaista sanaa nyt

sitten toisaalta runoilijan mieli on likainen ja paatunut, ajattelen

esson baarissa kasvanut tekotaiteellinen
kyrpäjeesus, kylähullu

on julkisesti salaa tekotaiteellinen vitunvääntäjäboheemi

likaisista likaisin sanatwisteri

likaisen runouden hassu hermes siivet siittimen tyvessä

likaisen runouden fellaattinen kummisetä



     kipeä konkluusio: runous on hyvin rivo harrastus.

 

Minä näen äänettömässä tuulessa pilven

Minä näen äänettömässä tuulessa pilven

ajattelen miltä pilvestä tuntuu nähdä

  tasoristeys

    koululaitos

      tukkukauppa

tai skitsofrenia.

Olen joka tapauksessa varma

             siitä että se katoaa pois

niin kuin kaikki katoaa:

jokaiset jäljet

    jokainen tuoksu, tasoristeys, koululaitos

ja skitsofrenia.

Alistumatta, alistuen

  

Sataessa vettä

minuun tulee arka halu olla märkä jänis eksyksissä

lukea maaston vieraat merkit
löytämättä kotia, kolotta, pesättä

löytäen ei-mitään ei-mistään

vieraassa metsästässä joka on minun kotimetsäni
      niin uhkaava, niin piittaamaton
            
             tahdottoman hyinen

ja niin tuttu!
 
ruumiin kylmetessä koen tämän kaiken

             - alistumatta, alistuen -

Minuuteni, surutta

  

tämä olen minä, minuuteni massa

tuulen terävät tikarit, sateen painavat piikit

   tämä olen minä, minuuteni massa


olen kuin en tahtoisi
annan käteni vajota torsoni sivuille
                väsyneet vettyneet sateesta painavat oksat


tiedän että minusta ylös sijaitsevat kuu
ja leikittelevät tähdet

      minun väsyneet raajani

eivät jaksa kurottaa niitä kohti

maa vetää ruhoni painon
           puoleensa

jäsen jäseneltä, surutta




          

Ihmisen äänellä

Ihmisen äänellä sanottuna mikä tahansa kuulostaa pahaenteiseltä.

Olotila

Karistan tuhkaa Musset'n Öille
karvaiset sääret ristittyinä sohvan laidan yli
hiki kiehuu iholla
kirja lipeää kädestä
päätän sitten vain maata
                     ja sytyttää toisen.

Sattumalta lipsahti.

Katsonut joskus kuvani peilistä ja päättänyt unohtaa kuka olen ollut. Istunut tuolille ja käärinyt savukkeen. Potkinut ruman kirjan sivummalle, sulkenut silmäni ja antautunut savun kanavaksi.

Mietin kirjaimia. Laittaisi niitä taas jonoon ja muodostaisi sanoja, jotka lauseiksi järjestettyinä kertoisivat asioista. Alkaa tuntua taas siltä, että jokainen onnistunut merkitys on kokijan hetkellinen harha. Sub Specie aeternitatis sarja satunnaisia lottovoittoja, epätodennäköisyyksien välttämätöntä aktualisoitumista äärettömässä satunnaisuuksien prosessissa. Ei meitä ole olemassa sillä tavoin kuin uskomme. Ei ole koskaan ollut emmekä me jatku tai ole me tulevaisuudessa. Sattumalta lipsahti.

Kahvimukin kylmä keramiikka

Kahvimukin kylmä keramiikka kämmenen sylissä.

Aistin atomit.

Käden uurteet, elämän kaiuttomat kanjonit, eletty

                     on.

Juoman maku, tarkoituksen inflaatio,
vaikutus hajoaa suuntiin ja intentio on äkillisesti karu sattuma.

Kahvin maun kaipuu,

kuin toivoisi takaisin jotakin merkityksetöntä päivää kahden

       merkityksellisen päivän välissä

tai suorittaisi nielaisun ja jatkaisi katsomista suuntaan

silmillä

ja kädellä ei välittäisi tuntea sitä, mitä sillä tuntee

tai ei.

Kevyt valo keihästää huomiokykyni rippeet.

Kuolleista palautumisen löyhä prosessi

 Vanhojen merkintöjen puolihuolimatonta tarkastelua ja läpilukua sekä uudelleen esiinsaattamista, uusien tai syntyvien ajatusten kerroksittainen harso.

 In progress: Kaivelen vanhaa materiaalia ja tunnustelen uutta. Wanhat: DreamOnly(.com) & Kuollutpiste (kuollut.arkku.net - RIP Kuollut, tietokantapalvelimen päivitys kuoletti Joomla!n)

Olipa kerran....

 Istuminen autossa kun toinen henkilö ajaa - etkä tule juurikaan toimeeen tämän kyseisen autokuskin kanssa noin niin kuin muuten, mutta olet pakotettu tälle työmatkalle. Pitkää matkaa, tauotta, pimeässä, laskien omia sormia, muistellen ulkoa runoja tai piin desimaaleja. Kuljettajalla on raivostuttava tapa puhua hitaasti, keskeyttämättä, irrationaalisia lauseita ja virkkeitä ja anekdootteja, joista et saa yhtään mitään selkoa vaikka keskityt. Katseesi eksyy tavan takaa sivupeiliin nähdäksesi itsesi ja todistaaksesi itsellesi, että olet todellinen ja sinä itse etkä mikään kummitus tämän autonomistajan unessa.

Toivot, että auto jäisi hirven alle ja vammauttaisi kuljettajan pysyvästi ja hänen todettaisiin ajaneeen alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena, ja sittemmin menettäisi työnsä, jonka sinä sitten perit tuntuvine palkankorotuksineen ja koska entisen ystäväsi vaimo on vielä hehkeä sekä viriili ja hänen ex-miehensä rullatuolissa erityisvankilassa, tämä vaimo iskee silmänsä sinuun ja hänen entinen miehensä eli sinun entinen työtoverisi löytää vankilassa todellisen seksuaalisuutensa ja sormustautuu latino-tappajan seksiorjaksi ja te kaikki elätte onnellisina elämänne loppuun saakka.

Kunnolliset ihmiset

Korkeat korot lyövät katua
tahraisen olutlasin läpi hymyilee aamuaurinko vittumaista hymyään

          siitäs sait saatanan juopporenttu
mutta tämä parantelee päänsärkyä ohrasella, piittaamatta, laskee
tupakat askista ja imaisee yhteen tulen viimeisestä tikusta

maa eli asfaltti ja mukulakiveys, istutusten uppoastiat, vesialtaat ja suihkulähteet
kaupungin karu perusta, ime siinä sitten kaljaa ja katsele kun kunnolliset ihmiset menevät töihin
tai tekevät töitä
tai ryypiskelevät kossuvissyjä lautapöytäisellä terassilla

raavit tukastasi oksanpätkiä vietettyäsii yön Hagiksen rannan pensaikossa
     olut on hassu juoma, kun sitä juo, sitä juo, joskus sitä ei jaksa, eikä sitten juo
ottaa mieluummin jotain on the rocks tai dry

(omituista että Suomen baarimikot eivät osaa lausua sanaa gin)

lahkeessakin on joku piikkinen pensaanoksa
kertomassa edellisyön tarinaa
josta et kylläkään juuri mitään muista

sitten katsot taivaalle ja aurinkoon ja sokaistut ja se tekee sinusta
yhden suuren kivuliaan buddha-orgasmin

ja sitten taas millään ei ole mitään merkitystä ja
kierrät viisi lonkeroa olutlasin ympärille

Perkeleen narri

Minä mietin maaseutua ja puita, metsää
Kuinka auringon valo kaivaa tiensä lehvistön
ja neulaston lävitse alas tiheään ja soiseen saniaismetsään

Minä tulin poimimaan sieniä ja löysin oivallisen niityn (gastronomia tai kulinaariset nautinnot eivät liittyneet tähän aktiin)
poimin silokit suoraan hevosenpaskasta ja ravistin ne puhtaaksi
        sen verran kun maltoin

 Evästauko kruunaa sienimetsän kuin sienimetsän.

Sitten valo alkoi yhtäkkiä tulla lehvistön läpi
ei kierrellä sopivia aukkoja etsien vaan aurinko paistoi kaiken materian läpi suoraan minuun
ja minusta tuli hetkessä uuesti syntynyt Aurinkokuningas

 "Missä minun narrini on" minä huusin, sillä minä tarvitsin narrin,
kuningas tarvitsee aina narrin tai monta narria on aina parempi kuin yksi ainokainen narri

 Huusin narriani ja kävelin puiden läpi pois metsästä ja tietä pitkin tuli auto minua kohti,
vaikka toisaalta ei sillä juuri ollut muita vaihtoehtoja koska minä seisoin sen kaistalla raajojani viskellen ja narriani huudellen

     Ystävällinen autoilija huomasi hätäni
ja kiersi kohteliaasti ohitseni vastaantulevan kaistan kautta

 Minä huusin perkeleen narria koko yön, se oli paennut metsään
 tai ehtinyt viimeiseen bussiin joltakin pysäkiltä ennen minua ja istui nyt minun  sohvallani katsomassa minun elokuvaani

     aurinkoa ei ollut, oli kuu ja se laskeutui sinä yönä liki maan tasalle
 olisin koskettanut sitä jos olisin uskaltanut

Löysin karhunpesän ja päätin nukkua siellä päätä selväksi, aamulla havaitsin
ettei se ollut karhunpesä sen enempää
kuin mikään muukaan kaatuneen puun kanto on, perkeleen narri.

Kotona kuivasin sitten punakärpässienet ja nautin ne oraalisesti kahteen kertaan.

Tuulee

 Vaietessani äkillisesti saatan kuulla vielä hetken aikaa omien sanojeni kaiun - onttoudesta puheen ollen - ja olen heti niin valmis leimaamaan sen matkalipun minne tahansa tai vielä kauemmaksi päästäkseni kuulemasta kuinka tyhjä sieluni rummuttaa.

- - -

  Toisinaan elämä kulkee vimmatusti ja taaksensa katsomatta, tavalla joka kuljettaisi turvallisesti, varmasti ja nopeasti perille mihin tahansa hyväksyttävään päämäärään.

 Toisinaan, joskin harvakseltaan eikä lainkaan välttämättä, elämä seisahtuu sijoilleen: Kuolema, tyhjyys, suru, pelko - jähmettyneenä näihin, brutaalisti pysäytettynä, estettynä, vaiti. Tuskainen Stilleben, kauhun itselleen lojaali tasapaino.

Tämä on kiertokulku, sielunvaellus, elämän syklinen runomitta.

 - - -

Muistiin merkitsemisestä

 Sanat, on laskettava tarkoin kaikki sanat, ettei yksikään, joka minusta pääsee, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

 Olen laskeva myös tauot! Pitkä ja lyhyt merkki, perustavat aksioomat, nolla ja yksi, positiivinen varaus ja negatiivinen, mutta:

Kahden kaukaisen merkin välissä on nykyhetki, ainoa todella oleva, Das Ding an Sich, varjojen idea,  puhujan kieli ja mieli, foneettisen ilmaisun ensimmäinen liikuttaja

hiljaisuus


- - -

Isoa miestä paleltaa.

Minulla on kylmä. Lumi on maannut tänään maassa eikä vihmo vinhasti kun tuuli meni jonnekin muualle puhaltelemaan.

Minulla on kylmä.

 Kokoilen kahdelta eri pöydältä sekavaksi nivaskaksi puoliksi tai täyteen kirjoitettuja paperiarkkeja ja vihkosia, nitä on lähinnä kokoja A4 ja A5. Jostakin kuitenkin löytyy aina jokin pientäkin pienempi muistilappu tai A6, jolle on niin varmasti kirjoitettu tärkeitä asioita, että sekin on poimittava pinon keskelle. Sitten nostan pinkan jonnekin korkealle hyllylle tai survon pöytälaatikkoon, paikkaan jossa se ei ole ihan heti tiellä. Sitten aloitan saman neuroottisen ajatustenkasailun uusiin vihkoihin ja lehtiöihin.

 Yhtä hyvin voisin kirjoittaa koneella ja kaikki olisi muokattavissa, säilöttävissä ja esiinkaivettavissa ja järjestettävissä helposti. Kaikki alkoi jännetupentulehduksesta oikean peukalon hangassa - päätin antaa väsähtäneen jänteen levätä ja viettää vähemmän aikaa koneella - mutta kun sitten makasin sängyllä lueskellen tai istuin nojatuolissa jotakin puoliksi unohdettua mietiskellen, löysin aina kynän ja nämä vihot eikä tulehdus ole tästä ainakaan paranemaan päässyt.

On se kumma kun isoa miestä näin paleltaa.