Tiukin stoner-pumppu ikinä. Hypnoottinen totaalitrippi. Palaan Pharaoh Overlordiin aika ajoin & se vanhenee hyvän viinin tavoin.
maanantai 9. syyskuuta 2013
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Hetken pitkä matka
Omistan tämän hetken kuin unelman.
Uppoan kitarakompin sisälle.
Minusta nousee terävälehtinen astraaliruusu
Tiukkanuppuinen kukka on ajantajun klitoris.
Matkustan sormineni ja varpaineni johonkin Turgenevin novelliin,
ja ryyppään perunavodkaa kurttuisen kasakan kanssa.
Maa on vetäytynyt routaan ja siitä törröttävät kuivuneet varvut,
astun ne helposti mureniksi jaloillani ja nautin tunteesta.
Jos minä olisin meteoriitti, haluaisin iskeytyä tähän maisemaan.
Se, että meillä on mikrobiologia ja metafysiikka ja
uskonnollisia vakaumuksia ei pelastaisi meitä siltä.
Revin sanani suikaleiksi rypistäen huuleni tiiviiseen mutruun, kallistan lasin tyhjäksi kaikesta ja päätän herätä huomenna kun kuu laskee.
Nousukiksit
Minä en tunne eläväni
ellen tuhoa koko elämääni
säännöllisin väliajoin
pohjamudasta nousu
antaa aina varmat kiksit.
Huutakaa minulle äänellä
Saan puhelun, joka ei ole miellyttävimmästä päästä. Aivonesteeni alkaa lähetä kiehumispistettä. Olen nähnyt tämän kaiken jo ennen. Tämä kaikki on jo tapahtunut ja tulee tapahtumaan aina uudelleen.
Brutaaleista brutaalein juoksupyörä. 'Ikuinen paluu' Nietzscheen.
Näen äkillisesti kaikkeuden perusrakenteet
näen kaiken, näen miksi ja miten ja missä ja näen
myös sen mitä minä en näe,
mikä taas on tässä kaikkein pelottavinta. Onko minusta tullut tai olenko aina ollut Jumala?
Kertokaa minulle miten puhuu Zarathustra, huutakaa se minulle äänellä, jonka voin oppia -
Kerran rannalla
Satamassa mastot puhkovat ilmaa kun kuljeskelen Helsingissä kaupungin rantoja ympäri päämäärättä. Näen kuinka lokki syöksyy korkeuksista nappaamaan kalan vedestä.
En tunne sääliä kalaa kohtaan enkä myöskään sympatiaa lokkia, mutta jokin tässä asetelmassa juuri tänään on raadollisen kaunista: Puhdas, selkeä elooonjäämiskamppailun demonstraatio. Olen todistamassa lajinkehityksen ja yksilön selviytymisen ja sopeutumisen näytelmää, jossa vahvemman suku jatkuu.
Olenko minä lintu vai kala, kysyn itseltäni. Olen molemmat enkä kumpikaaan, puhdas observoija, outsider, olen kuitenkin varsin varma siitä, että ateria maistuu lokille siinä missä chateaubriand minulle. Julmaa, kaunista, karua, totta.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Savukkeen sielunelämä
Pimeällä pihamaalla jänis hyppelee häntäänsä pakoon
otan esiin nikotiinista kellertävät sormeni
pakotan ne taivuttamaaan paperin tupakanpurujen ympärille
nuolen rullan parkkiintuneen kieleni kärjellä kiinni, se
on sätkä, ainoa oikea cowboy-tupakka
Tupakasta tulee minun sieluni sisään toinen sielu ja yhdessä ne sielut syleilevät
toisiaan ja minun on hetken niin hyvä olla
etten muista polttaa
Jänis meni menojaan, pohdin haistoiko se palavan tupakan näin
pitkän matkan päästä
jos saisin sen elävänä kiinni
pitelisin sitä päästä ja puhaltaisin senkin sisään tupakan karheankauniin sielun.
Ilmoitus
"Etsin henkisesti tasapainoista hyvän toimeentulon omaavaa edustavaa itämaista naista tositarkoituksella."
Nimim. Vastakohdat täydentävät toisiaan.
Swallow Mission 2013
Ilmassa risteilee lintuja. Eräät lajit parittelevat lennossa. En pääse tästä ajatuksesta eroon. Nämä onnekkaat eläimet saanevat megaluokan kiksit. Sääli etteivät ne ymmärrä, kuinka uljaan hedonistiselta koko akti näin ihmisestä vaikuttaa. Tervapääskyt suoraan eduskuntaan ja taitavimmat lintukikkeliviikarit jumaliksi!
Nurinkurista nostalgiaa
Olen vetänyt paidan nurinpäin ylleni aamulla
havaitsin sen puoliltapäivin ja yllättävää kyllä
uskon olleeni Saarikoski nuorena
muutaman hetken verran
ja muutama hetki
on paljon kun koko janan
Atropos kuitenkin saksii
olkoot Visnu ja Lakhesis meille myötämieliset
suokoot meille ei onnea ja rikkauksia
vaan mahdollisuuksia
kaiuttomassa metsässä jossa kuljemme
toisten ihmisten jalkineissa
ja ei jonakin päivänä vaan lue: Sinä päivänä olemme räjähtävät palot
syösten uutta siementä ja sielu kuivuen, haihtuen pois ei-mihinkään
ehkä muistot, mutta mitään
ei ole luotu meidän tiedettäväksemme
muistot, muisto - - - hiipuen pois.
Pääasioita
Australiassa on valittu uusi pääministeri, minä luin
sysäsin sitten silmäni syrjään ja kuuntelin
jotakin Vivaldin viulukonserttoa, hampaat tuntuivat
sitten suussa jonkun toisen hampailta ja puhalsin ilmaa
ulos saadakseni keuhkoihin tilaa uudelle.
Ulkona kaikki luonto näyttää syötävältä,
fits to be eaten
En ole koskaan ajatellut minkälainen ihminen soittaa
orkesterissa marakasseja.
Tyhmyyden alistus
Niin minä olen katsonut huoneen ja esineet
ettei minun tarvitsisi katsoa
aina uudestaan
Mutta aina uudestaan
minä unohdan minne panin savukkeeni
vanhan pää on kova muttei se kaikkea kestä
kun sen tupakka-askin on pannut moneen tuhanteen eri paikkaan
elämänsä aikana
on joskus vaikea muistaa sitä viimeisintä
ei siitä saa syyttää, että
on tyhmä! tyhmyydelle ei kukaan voi mitään, tyhmyydelle ollaan syyttömiä,
tyhmyys rakentaa, jos viisaus olisi tiiliskivi, tyhmyys
olisi laasti
maailma rakentuu idiotismeista, tyhmyys
on vitun IN!
Seinäkirjoitus
Aamukahvi on innoitus. Rakastelisin tajuntani kanssa jos pystyisin, multiorgastinen hyvänolon tunne valtaa minut. Terästän hajataittoisen katseeni ja kohdistan sen seinään, jolla näen kirjoitusta. Oikealla tavalla siristämällä kykenen näkemään tarkasti asioita, joita normaalisti en näe.
Seinällä lukee "saatanan vittupää".
Sälekaihdinten välistä työntyvät sisälle auringon kultaiset sormet. Käsipäivää ja hauskaa matkaa, oi suuri sokeuttaja.
Unenpilaaja
Miksi minun uneeni tulee aina persona non grata välittömästi nukahtamisen jälkeen ja pakottaa minut heräämään tekemällä unen kiusalliseksi.
perjantai 6. syyskuuta 2013
Vessan ergonomiasta
Sisustussuunnittelijat suunnittelevat wc-paperitelineet mahdollisimman väärin. Epäergonomisempaa designia on mahdotonta nimetä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)