Pimeällä pihamaalla jänis hyppelee häntäänsä pakoon
otan esiin nikotiinista kellertävät sormeni
pakotan ne taivuttamaaan paperin tupakanpurujen ympärille
nuolen rullan parkkiintuneen kieleni kärjellä kiinni, se
on sätkä, ainoa oikea cowboy-tupakka
Tupakasta tulee minun sieluni sisään toinen sielu ja yhdessä ne sielut syleilevät
toisiaan ja minun on hetken niin hyvä olla
etten muista polttaa
Jänis meni menojaan, pohdin haistoiko se palavan tupakan näin
pitkän matkan päästä
jos saisin sen elävänä kiinni
pitelisin sitä päästä ja puhaltaisin senkin sisään tupakan karheankauniin sielun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättänet merkkisi tähän: