Hetken pitkä matka

Omistan tämän hetken kuin unelman.
Uppoan kitarakompin sisälle.
Minusta nousee terävälehtinen astraaliruusu
Tiukkanuppuinen kukka on ajantajun klitoris.
Matkustan sormineni ja varpaineni johonkin Turgenevin novelliin,
ja ryyppään perunavodkaa kurttuisen kasakan kanssa.

Maa on vetäytynyt routaan ja siitä törröttävät kuivuneet varvut,
astun ne helposti mureniksi jaloillani ja nautin tunteesta.
Jos minä olisin meteoriitti, haluaisin iskeytyä tähän maisemaan.
Se, että meillä on mikrobiologia ja metafysiikka ja
uskonnollisia vakaumuksia ei pelastaisi meitä siltä.

Revin sanani suikaleiksi rypistäen huuleni tiiviiseen mutruun, kallistan lasin tyhjäksi kaikesta ja päätän herätä huomenna kun kuu laskee.