Olen vetänyt paidan nurinpäin ylleni aamulla
havaitsin sen puoliltapäivin ja yllättävää kyllä
uskon olleeni Saarikoski nuorena
muutaman hetken verran
ja muutama hetki
on paljon kun koko janan
Atropos kuitenkin saksii
olkoot Visnu ja Lakhesis meille myötämieliset
suokoot meille ei onnea ja rikkauksia
vaan mahdollisuuksia
kaiuttomassa metsässä jossa kuljemme
toisten ihmisten jalkineissa
ja ei jonakin päivänä vaan lue: Sinä päivänä olemme räjähtävät palot
syösten uutta siementä ja sielu kuivuen, haihtuen pois ei-mihinkään
ehkä muistot, mutta mitään
ei ole luotu meidän tiedettäväksemme
muistot, muisto - - - hiipuen pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättänet merkkisi tähän: