Heavenly cunnilingus

 Aurinko riisuutui aamuisesta harsostaan
minulle se ei ole lainkaaan yhdentekevää
se on hyvin eroottinen näky
 
malja

siis alastomalle auringolle,
ja kuun kalpealle kajolle kaikissa sen salaisissa yön riiteissä!

       Minä

maistan hohkaavan hekuman molemmilta huulilta
ja taistelen raivoisasti jotta,

tai jotta en.

Aamu on tarttuva tauti

Aamu on tarttuva tauti
käärin savukkeen ja huuhdon
savun alas haalealla instant-kahvilla
    katson ulos ja pilvien keskellä on sininen reíkä
kuvittelen näkeväni jonnekin sen kautta

tupakka palaa sormeen kiinni ja sieluni silmään menee roska.

Limainen ajatusetana rapakon takaa

  Tällaisina aamuina sitä herää tunteja liian aikaisin ja päässä kiertää tuhat ajatusta, mutta toivottoman hitaasti. Liukkaat etanat, nuo ajatukset, hitaita kuin Transatlantic ping, perille saapuvat yhtä kaikki, jossain vaiheessa, despite the delay , mutta onko sitten jo liian myöhäistä, voiko millisekunti raunioittaa suuria suunnitelmia ja struktuureja? Ja oletko koskaan koettanut pyydystää limaista etanaa?

 Tätä minä olen ajatellut paljon viimeiset viisitoista  minuuttia ja aion ajatella paljon lisää. Minun on niin kovin helppoa ajatella omitusia asioita ja kun saan aamun ensimmäisen savukkeen palamaan, olen valmis syöksemään ulos muutaman myrskyn sormieni kautta.

 Toisaalta ajatteleminen on yliarvostettu prosessi modernissa yhteiskunnassa - enää meidän kaikkien ei tarvitse tehdä työtä, sillä yhteiskunta pitää huolen omistaan ja tarjoaa mahdollisuuden tietylle ihmisryhmälle syrjäytyä ja perustaa harrastekulttuureja, joiden kautta nämä elävät. Ajattelua toki näissäkinn vaaditaan, mutta Thorium-metallin farmaaminen World of Warcraft:issa tai panssarivaunun kehittäminen World of Tanks-pelissä tuskin rakentaa utilitaristista hyvää. Altruismi on kuollut, kukaan ei uhraudu enää toisten puolesta ja siinä missä utilitaristinen aate vielä elää, ei ole juurikaan enää kosketuskohtia yhteiskunnallisiin arkipäivän realiteetteihin. Pako multimediaan on yksi huonoimmista ratkaisuista yrittää välttää vastuuta, sillä sinne ei voi piiloutua - ja vaikka voisikin piiloutua muilta, itseään ei voi pettää.

The disease had sharpened my senses

Minun käteni menee kynälle ja näppäimistölle aivan liian omavaltaisesti. Olen menettänyt kirjoittamisen kontrollin ja sormeni suorittavat sitä alituisesti, niillä on oma Tahto, luiset ja ryhmyniveliset sormet laptopin näppäimistöllä kuin ylivilkkaat hiiret, hypnoottisella rytmillään ne puhuvat asioita, joita en edes ajattele. Kuinka tästä pääsee ulos minä kysyn, mutta toisaalta nautin sanojen lennosta ja flowsta ja rakastan koko prosessia ja olen ylpeä itsetietoisista sormistani: Just bring it! kestän sen ja kestän kaiken, rehellisyys ei peri maata, mutta katumus kyllä. Katkeroituminen on irtipäässyt ja karannut helvetin lieska. Kykenen kuulemaan sen palavan ja aika ajoin se polttaa kivuliaasti, mutta marttyyriksi itseni rakennettuani elän tulen kanssa omalaatuisessa symbioosissa ja polttaisin nyt savukkeen mitä suurimmalla antaumuksella jos se olisi mahdollista - harva asia enää on.


TRUE! --nervous --very, very dreadfully nervous I had been and am; but why will you say that I am mad? The disease had sharpened my senses --not destroyed --not dulled them. Above all was the sense of hearing acute. I heard all things in the heaven and in the earth. I heard many things in hell. How, then, am I mad? Hearken! and observe how healthily --how calmly I can tell you the whole story.

Edgar Allan Poe 1843

Jyrkkä kanta

Lapsissa on se huono puoli,
etteivät ne ole vielä aikuisia.

Kliseiden kliseiden klisee

Viulukonsertto soi kuulokkeissa ja laptop lepää sylissä puoliksi maatessani ja puoliksi istuessani säädettävällä sängyllä. Luen filosofista aikakauslehteä online ja pelaan pelin tai kaksi shakkia jonkun tuntemattoman kiinalaisen kanssa. Nostan sairaspäivärahaa ja toimeentulotukea ja asumistukea, joilla pidän yllä harrastuksiani: multimediaviihdettä ja päihteitä.

Kliseiden kliseiden klisee: Mihin helvettiin tämä maailma oikein on menossa?

Sanoisin jos voisin

Maailma on, sanoisin, sanoisin millainen se on, jos voisin

tökkään muovisen läpinäkyvän McDonalds-haarukan vasempaan kämmenselkääni
tarkistaakseni olenko elossa tai unessa, hörppään kolaa suoraan pehmeästä muovipullosta

           salut Descartes

vanhan historian suuret miehet partoinenne, malja teille kaikille
en juuri jaksa ketään enää kumarrella, iän

karttuessa kumartelusta ja kädenpaiskonnasta
muodostuu vain homoeroottinen rituaali

Arvostan vanhoja ja viisaita, lasken lakin päästäni aina varpaisiin asti, mutta
ei tulisi mieleeni edes Sokrateen persettä pussailla

Jos on kirosana

Valkoinen valo tulee auringosta. Tahdon sokaistua monta kertaa katsomalla siihen suoraan, mutta koska sokaistua voi vain kerran, en saata toteuttaa tätä. Mielihalut ovat mielenkiintoisia. Ihminen on siitä omituinen eläin, että se jaksaa aina tahtoa. Istuisin tuolille kirjoittamaan tätä. Tuoli on kuitenkin kasvanut kiinni lattiaan ja ne ovat saumatta yhtä, tuoli ja lattia, materian oivallinen kollaasi, jota en tahdo rikkoa istuttamalla likaista, orgaanista lihaani siihen. Esineillä on tapana esiintyä minulle näin.

 En tahdo sanoa jos. Jos on moraalittoman argumentin ponnahduslauta. Eli jos sanoisin olevani epävarma, julkitoisin epävarmuuteni ja jos on pudotettava kaikesta kielestä kuin ylikypsä hedelmä, jos on kirosana, sen on lupa ja käsky maatua ja kadota ja lahota, me tulemme toimeen paremmin näin, ilman oletuksia.

Viva la Mañana

        Nostan aamunkoille maljan
lusikallinen instant-kahvia ja haaleaa kraanavettä a la Aurora
         viva la Mañana, eläköön hetket

Minuun sukelsi hullu maahinen

 Minuun sukelsi yöllä nukkuessani hullu maahinen pää edellä. Palaisi Aliseen niin kuin muut menninkäiset ja saatanan pihatontut, mutta tämä tapaus on riittävän typerä jäädäkseen. Viipaloi aivojani kuin aladobia niin terävällä veitsellä, ettei se lainkaan satu. En sano rakastavani tätä, mutta en minä muutakaan voi. Ihana tonttu fileeraamassa aivomassaani, tämä on kahdeksas taivas!

 Totta puhuen aion paskantaa tämän menninkäisen ulos ja haudata sen jonkun vittumaisen naapurin takapihalle. Right on, nyt Haydn ja jouset. Hyvää yötä ja työtä ja huomenta.

Tahdon juoda viinaa enemmän kuin sieluuni mahtuu

Minun kelloni sanoo hyvää huomenta vaikka tiedän erittäin hyvin
etteivät muiden kellot sano samaa tähän aikaan

aamu on kaunis hetki, olemme vastaheränneinä kaikki riisuttu rooleista
omat hömelöt itsemme, sytytämme tupakan väärästä päästä ja

sanomme asioita joita emme tarkoita, me olemme aamun
salattu  veljeskunta, auringonnousun pelottava kultti
ontot miehet, pähkinän kuoret,
quiet and meaningless

"Onko kenelläkään tulta että voisin sytyttää hiukseni tuleen?"

Tahdon juoda viinaa enemmän kuin sieluuni mahtuu.

Suolanostopakko

Maailma on niin saatanan pakkososiaalinen paikka
että vaikka muuttaisit Siperian tasangoille
kalastamaan, metsästämään, keräilemään
ja meditoimaan, erakkona

sinun on aika ajoin mentävä kylään ja ostettava suolaa

En ole katsonut tänään ulos

En ole katsonut tänään ulos

oletan että on ollut
kirkas päivä
jollaisena keskiluokkainen perhe lähtee Kaivopuistoon piknikille
ja sitten Hietsuun pulahtamaan kun ne vedet taas kohta kylmenee

Oletan että minulla on tässä jokin rooli
päivä päivältä kuitenkin vähemmän

savuke kiertyy näppärästi sormissa
annan savun mennä minuun syvälle sisälle
ja menen itse savuun

minun on heti parempi olla.

Blague macabre

tässä me siis makaamme polvilumpiot rikki vasaroituina, kykenemättä liikkumaan, yrittäen kyllä, käsien avulla oman rujon ruumiin raahaaminen onistuu joten kuten, meitä on täällä niin paljon että laskeminen on lähes toivoton tehtävä, josta luovuin jo kauan aikaa sitten, tämä paikka on suuri aukea jossa makaamme ja ryömimme, kenties pelto, jossa on viljelty jotakin minulle tuntematonta kasvia joskus kauan sitten, mutta se ei ole tässä tärkeää lainkaan, enemmän minä mietin kuinka linnut voivat laulaa kun me ryömimme maassa suoranaisessa kuolemanpelossa ja -vaarassa mustan hyytyneen veren tahrimina ja avunhuutomme eivät kuulu juuri minnekään koska kurkkumme ovat janosta käheät ja linnut pitävät suurta ääntä, voisin jopa vannoa ettei terveenkään miehen huuto kantaisi lintumyrskyn ääntelyn ylitse - ja itse linnut! ne vaanivat ruokojen seassa, emme ole nähneet yhtäkään paitsi vilaukselta, mutta en ole taipuvainen uskomaan linnut nähneiden kertomuksiin, uskon pikemminkin, että kyseessä ovat joukkohysterian perusmerkit vaikka minua pelottaa

näin minä siis raahaan rampaa ruumistani multaisin ja verisin kynsin suuntaan, joka ei todennäköisesti johda minnekään, verissä päin, verissä jaloin, verissä sormin, odotan että pitkänokkainen lintu tulee ja ottaa minulta silmät ja samoin kaikilta muilta rammoilta tällä pellolla ja laulaa sitten kylläisen, maskuliinisen laulun jonka kaltaisen vain olemassaolon taistelun voittanut eläin voi päästää, en näe kuinka voisimme auttaa toisiamme emmekä edes halua, haluamme elää ja pelastua tai sitten haluamme kuolla ja joutua kadotukseen sillä tämän täytyy olla hyvin makaaberi pila by gods

Minä en predestinoidu

Menkää jo pois minun sisältäni kaikki muukalaiset

Minä riitän vain omalle organismilleni.


Ja sanoinkin jo, vihaan aurinkoa kun se keihästää silmäni

             likaisilla syömäpuikoilla

repii ne irti ja kusee sitten tyhjiin kuoppiin, kaataa suolaa päälle.

    - ja kaikki tämä helvetillinen vaiva vain -

viimeiseen asti: Minä en predestinoidu

   on aivan liian helppoa
pettää kaikki odotukset, sen

 me kuormasta pudonneet olemme surulliset ammattilaiset:

mutta osaamme myös pudota kuin kissa kerroksista

        tämä on mainittava ominaisuus

Vaahteran märät tulen väriset lehdet

     ovat sytyttäneet Helsingin kadut tuleen

tätä seuraa kausi, ja sitten taas uusi, minä olen silloin
maatunut vaahteranlehtien mukana

kunpa puilla olisi vielä joskus oikeus elää
  villi ja intohimoinen, sielukas
   elämä