Limainen ajatusetana rapakon takaa

  Tällaisina aamuina sitä herää tunteja liian aikaisin ja päässä kiertää tuhat ajatusta, mutta toivottoman hitaasti. Liukkaat etanat, nuo ajatukset, hitaita kuin Transatlantic ping, perille saapuvat yhtä kaikki, jossain vaiheessa, despite the delay , mutta onko sitten jo liian myöhäistä, voiko millisekunti raunioittaa suuria suunnitelmia ja struktuureja? Ja oletko koskaan koettanut pyydystää limaista etanaa?

 Tätä minä olen ajatellut paljon viimeiset viisitoista  minuuttia ja aion ajatella paljon lisää. Minun on niin kovin helppoa ajatella omitusia asioita ja kun saan aamun ensimmäisen savukkeen palamaan, olen valmis syöksemään ulos muutaman myrskyn sormieni kautta.

 Toisaalta ajatteleminen on yliarvostettu prosessi modernissa yhteiskunnassa - enää meidän kaikkien ei tarvitse tehdä työtä, sillä yhteiskunta pitää huolen omistaan ja tarjoaa mahdollisuuden tietylle ihmisryhmälle syrjäytyä ja perustaa harrastekulttuureja, joiden kautta nämä elävät. Ajattelua toki näissäkinn vaaditaan, mutta Thorium-metallin farmaaminen World of Warcraft:issa tai panssarivaunun kehittäminen World of Tanks-pelissä tuskin rakentaa utilitaristista hyvää. Altruismi on kuollut, kukaan ei uhraudu enää toisten puolesta ja siinä missä utilitaristinen aate vielä elää, ei ole juurikaan enää kosketuskohtia yhteiskunnallisiin arkipäivän realiteetteihin. Pako multimediaan on yksi huonoimmista ratkaisuista yrittää välttää vastuuta, sillä sinne ei voi piiloutua - ja vaikka voisikin piiloutua muilta, itseään ei voi pettää.