Harjutorin Onneton Orkidea

         hänellä on muovikassissa iso lasi joka on oikeasti pullo
hänellä on miesseuraa ja puistonpenkki istuu heidän allaan kykenemättä

- mitä se edes voisi tai tahtoisi voida, perseelle solidaarinen istuin

kirkas coctail kiertää ja haavamaisten ryppyjen kurtistamat suut suutelevat pullon pieniä aina yhtä siloisia huulia

(Jos olisi jalalliset lasit sormien väliin hienostuneesti asettaa ja lämmin pehmeä kabinetti, samettia seinät! Tai jos olisi edes jokin paikka mihin mennä kun ilta kokee kuoleman!)

hänen muistonsa ovat kuin kaikkien muistot, mutta kukaan ei muista nitä enää

            ei edes hän itse
 paitsi joskus unessa, painajaisessa, likaisella sohvalla, porttikongissa, putkassa

hänellä on joskus ollut pieniä juoksentelevia lapsia, matot lattialla ja lamput roikkumassa katossa, astiat kaappeihin istutettuina

hän on syntynyt erään äidin kohdusta ja tullut niin kuin maailmaan tullaan: kovin yllättäen ja itkun saattamana

           häntä on rakastettu tai oltu rakastamatta, hoidettu tai oltu hoitamatta

vuosien varjot ovat kulkeneet hänen lävitseen ja hänet on rei'itetty monin pistimin

eikä kukaan usko että hänellä on muistot ja että hänellä on ollut elämä

                        - se sattuu eniten, silloin kuin mikään sattuu

se lukee jokaisen ohikulkijan piittaamattomissa iiriksissä inhoavien, välinpitämättömien kulmakarvojen varjossa tai sitten            


            kukaan ei edes yritä nähdä, olla näkevinään

- luotisuora katu vie kulkijat onnellisiin perheisiin, joissa lapset juoksentelevat ja matot ovat lattialla ja lamput vakaasti katoissa -

    niskat jähmettyneinä etenemisen asentoon ja päät pelokkaina kääntymättä,

pelokas onnellinen kansa

muistojen kuivat rusinat riekaleina puistonpenkillä ja makea karvas coctail, kuoletetut elämät ja ajoittaiset unet - vai näkeekö Harjutorin Orkidea unia muualla kuin välinpitämättömien ohikulkijoiden elämissä

 joita hän ei uskalla katsoa tai ajatella ja joista hän ei uskalla puhua?

Harjutorin Onneton Orkidea istuu seurassa yksin ja nauttii värittömän liemen urheana kuin sotilas, kyselemättä, kyseenalaistamatta,

Harjutorin Onnellinen Orkidea.