Minä en predestinoidu

Menkää jo pois minun sisältäni kaikki muukalaiset

Minä riitän vain omalle organismilleni.


Ja sanoinkin jo, vihaan aurinkoa kun se keihästää silmäni

             likaisilla syömäpuikoilla

repii ne irti ja kusee sitten tyhjiin kuoppiin, kaataa suolaa päälle.

    - ja kaikki tämä helvetillinen vaiva vain -

viimeiseen asti: Minä en predestinoidu

   on aivan liian helppoa
pettää kaikki odotukset, sen

 me kuormasta pudonneet olemme surulliset ammattilaiset:

mutta osaamme myös pudota kuin kissa kerroksista

        tämä on mainittava ominaisuus

Vaahteran märät tulen väriset lehdet

     ovat sytyttäneet Helsingin kadut tuleen

tätä seuraa kausi, ja sitten taas uusi, minä olen silloin
maatunut vaahteranlehtien mukana

kunpa puilla olisi vielä joskus oikeus elää
  villi ja intohimoinen, sielukas
   elämä

Kaikkien ihmisten kaikki muistot

Puiden tanssi kun tuuli kulkee niiden lomasta. Lehtien hienoinen värinä ja vakaa vihreys. Olen luonut sateen keskelle sienen,

jolla on minun nimeni ja joka tottelee, kun minua kutsutaan. Minä en ole se, joksi minua

     kutsutaan.

     Metsä
on mennyt eksyksiin itseensä ja samalla menivät kaikki muut metsän kulkijat. Odotamme pelastusta, juoksemme
    kuin kauriit tai makaamme

katatonisesti asennoissa toisiamme syleillen kuin Pompejin uhrit
ja sula kiviaines polttaa pois kaikkien ihmisten kaikki muistot

Kuivana kiitos

Sateen ruoska riipi selkänahkani rikki
asetuin poikkiteloin

         sateen suuntaan

kumarruin poimiakseni jotakin maasta
mutta maasssa ei ollut mitään

kääräisin nopeasti ruman sätkän
siitä näkyi tupakka läpi koska se kastui

ja savu mmeni minun jokaisesta raajastani läpi
ja näytti hassulta kun puhalsin sen sateen seinää vasten

 pisarat iskivät nahkani sinisenkirjavaksi

sitten minä itkin monta kyyneltä ja keksin perustavan aksiooman, näin

buddhan ja jeesuksen in process of making love

minä menin baariin ja hukutin hulluuteni whiskyyn, kuivana kiitos

istahdin baarijakkaran läpi suoraan lattian alle ja
heräsin tinnitukseen muistamatta mitään

Mikä tahansa asia on sakramentti

Aamu on riitti, päivän pyhä hetki
aamulla tehtynä mikä tahansa asia on sakramentti

nautin pikakahvin kraanaveteen sekoitettuna
laitostuneen irish coffee

kahvin vaahto jää viiksiin, parran rastat aukeavat
joku on murhannut harkitusti kaikki yöllä ääntelevät linnut
kuulomatkan säteellä, toivottavasti

niitä on vielä jäljellä yksi
    kumpaakin sukupuolta

Minun on uuttera jano

Minun on uuttera jano
raotan kahdella sormella kaihtimet katsoakseni aurinkoon

Ja jospa aurinko tietäisi, oi jospa!

tai mikä tahansa muu aurinko
      jossakin toisessa aurinkokunnassa

tai vaikka edes jokin löytämistään odottava planeetta

           ehkä hunnullinen komeetta, satunnainen asteroidi


kunpa

tai jos sittenkään ei


mutta minun on kovin  uuttera jano

Hassu hermes siivet siittimen tyvessä

  

Voiko sana olla likainen, voiko olla
                 minä pohdin

en keksi yhtään likaista sanaa nyt

sitten toisaalta runoilijan mieli on likainen ja paatunut, ajattelen

esson baarissa kasvanut tekotaiteellinen
kyrpäjeesus, kylähullu

on julkisesti salaa tekotaiteellinen vitunvääntäjäboheemi

likaisista likaisin sanatwisteri

likaisen runouden hassu hermes siivet siittimen tyvessä

likaisen runouden fellaattinen kummisetä



     kipeä konkluusio: runous on hyvin rivo harrastus.

 

Minä näen äänettömässä tuulessa pilven

Minä näen äänettömässä tuulessa pilven

ajattelen miltä pilvestä tuntuu nähdä

  tasoristeys

    koululaitos

      tukkukauppa

tai skitsofrenia.

Olen joka tapauksessa varma

             siitä että se katoaa pois

niin kuin kaikki katoaa:

jokaiset jäljet

    jokainen tuoksu, tasoristeys, koululaitos

ja skitsofrenia.

Alistumatta, alistuen

  

Sataessa vettä

minuun tulee arka halu olla märkä jänis eksyksissä

lukea maaston vieraat merkit
löytämättä kotia, kolotta, pesättä

löytäen ei-mitään ei-mistään

vieraassa metsästässä joka on minun kotimetsäni
      niin uhkaava, niin piittaamaton
            
             tahdottoman hyinen

ja niin tuttu!
 
ruumiin kylmetessä koen tämän kaiken

             - alistumatta, alistuen -

Minuuteni, surutta

  

tämä olen minä, minuuteni massa

tuulen terävät tikarit, sateen painavat piikit

   tämä olen minä, minuuteni massa


olen kuin en tahtoisi
annan käteni vajota torsoni sivuille
                väsyneet vettyneet sateesta painavat oksat


tiedän että minusta ylös sijaitsevat kuu
ja leikittelevät tähdet

      minun väsyneet raajani

eivät jaksa kurottaa niitä kohti

maa vetää ruhoni painon
           puoleensa

jäsen jäseneltä, surutta




          

Ihmisen äänellä

Ihmisen äänellä sanottuna mikä tahansa kuulostaa pahaenteiseltä.

Olotila

Karistan tuhkaa Musset'n Öille
karvaiset sääret ristittyinä sohvan laidan yli
hiki kiehuu iholla
kirja lipeää kädestä
päätän sitten vain maata
                     ja sytyttää toisen.

Sattumalta lipsahti.

Katsonut joskus kuvani peilistä ja päättänyt unohtaa kuka olen ollut. Istunut tuolille ja käärinyt savukkeen. Potkinut ruman kirjan sivummalle, sulkenut silmäni ja antautunut savun kanavaksi.

Mietin kirjaimia. Laittaisi niitä taas jonoon ja muodostaisi sanoja, jotka lauseiksi järjestettyinä kertoisivat asioista. Alkaa tuntua taas siltä, että jokainen onnistunut merkitys on kokijan hetkellinen harha. Sub Specie aeternitatis sarja satunnaisia lottovoittoja, epätodennäköisyyksien välttämätöntä aktualisoitumista äärettömässä satunnaisuuksien prosessissa. Ei meitä ole olemassa sillä tavoin kuin uskomme. Ei ole koskaan ollut emmekä me jatku tai ole me tulevaisuudessa. Sattumalta lipsahti.

Kahvimukin kylmä keramiikka

Kahvimukin kylmä keramiikka kämmenen sylissä.

Aistin atomit.

Käden uurteet, elämän kaiuttomat kanjonit, eletty

                     on.

Juoman maku, tarkoituksen inflaatio,
vaikutus hajoaa suuntiin ja intentio on äkillisesti karu sattuma.

Kahvin maun kaipuu,

kuin toivoisi takaisin jotakin merkityksetöntä päivää kahden

       merkityksellisen päivän välissä

tai suorittaisi nielaisun ja jatkaisi katsomista suuntaan

silmillä

ja kädellä ei välittäisi tuntea sitä, mitä sillä tuntee

tai ei.

Kevyt valo keihästää huomiokykyni rippeet.

Kuolleista palautumisen löyhä prosessi

 Vanhojen merkintöjen puolihuolimatonta tarkastelua ja läpilukua sekä uudelleen esiinsaattamista, uusien tai syntyvien ajatusten kerroksittainen harso.

 In progress: Kaivelen vanhaa materiaalia ja tunnustelen uutta. Wanhat: DreamOnly(.com) & Kuollutpiste (kuollut.arkku.net - RIP Kuollut, tietokantapalvelimen päivitys kuoletti Joomla!n)