Runoutta runoudesta, kirjoituksia kirjoituksista, taidetta taiteesta, kulttuuria kulttuurista.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kaikkien ihmisten kaikki muistot


Puiden tanssi kun tuuli kulkee niiden lomasta. Lehtien hienoinen värinä ja vakaa vihreys. Olen luonut sateen keskelle sienen,

jolla on minun nimeni ja joka tottelee, kun minua kutsutaan. Minä en ole se, joksi minua

     kutsutaan.

     Metsä
on mennyt eksyksiin itseensä ja samalla menivät kaikki muut metsän kulkijat. Odotamme pelastusta, juoksemme
    kuin kauriit tai makaamme

katatonisesti asennoissa toisiamme syleillen kuin Pompejin uhrit
ja sula kiviaines polttaa pois kaikkien ihmisten kaikki muistot







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättänet merkkisi tähän: