Runoutta runoudesta, kirjoituksia kirjoituksista, taidetta taiteesta, kulttuuria kulttuurista.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ihmisyyden topografia


Ihmisestä kasvaa jumalan tukka kun sen päästää irti ja antaa sen tehdä mitä tahtoo, ja tahtoohan se, ihminen, sillä on vapaa tahto, huutaa ihminen itse: "Minulla on vapaa tahto" ja sitten se menee ja vetää kännit ja paskoo lattialle, sellainen ystävä on ihminen, ja juoksee peuran kiinni ollakseen ihminen, traaginen raajojen mytty

minä olen ihminen ja katkarapu ja leijona yhdessä muodossa, tätä on siis olla ihminen ja kaikki sen persoonat, tätä, kailottaa vanhoja lauluja posket lommolla ja samalla puhallella aivoja ulos korvien kautta puristamalla nenä umpeen, ruumiin kaikki aukot avoinna ruumiin nesteiden juosta, tämä on rumaa alkukantaista lihaa, nesteen ja luun maaginen riitti

nousta barrikaadeille ja julistaa kaikkia sanomia yhtäaikaa, veisata ja nuolla ylipappien perseitä mansikkahilloon kastetulla kielellä ja ojentaa harjan varsi edellä ensimmäiselle vastaantulijalle joka on porvari ja joka vastaa kaikkiin kysymyksiin ahneesti, rikas on aina nälkäinen kojootti, syntymäkastitettu katuojaan yksi

imaista kaikki lautaset tyhjiksi yhdellä suulla ja laulaa kuin kameleontti - me menemme metsään tässä, reivatkaa purjeet meihin tulee suuri naisen kuva kaikkiin sisälle jos emme, tylytetty imisä, janoinen possu rusetti kaulassa lutkuttaa siantissit rusinoiksi ja kaikkialle laskeutuu ydinaseeton sienipilvi

me menemme metsään tässä
julistaa Leonardo ja astuu lohikäärmen rajusti takaa.


1 kommentti:

Jättänet merkkisi tähän: